Muutama päivä sitten huomasin nuppuaan avaavan voikukan ja kukkivan lupiinin. Syksyn myöhäiset yrittäjät saivat nyt tukevasti lunta silmilleen.
Mitä itse olen yrittänyt?
Ajatella positiivisesti: keväästä on pitempi aika kuin kevääseen.
Markkinoida kirjaani. Minne vielä voisin lähettää tekijänkappaleen, minne tyrkyttää itseäni haastateltavaksi?
Kuka välittäisi minun kirjastani, jos en välitä edes itse?
Vielä on paljon matkaa siihen, että voisin toimia kuten vaikkapa Finlandia-palkittu kirjailija Magdalena Hai, joka kieltäytyi kutsusta Linnan juhliin. Hän ei pysty menemään, omantunnon syistä. Vääriä ihmisiä hallituksessa ja niin edelleen.
Jos joskus - onhan tämä teoriassa ihan mahdollista - saisin kirjailijana kutsun Linnan juhliin, en varmana kieltäytyisi.
Oi tulen, kiitos! Voinko tuoda jotain?
Vaikka tuli minulle mieleen myös se, että ehkä Magdalena Hailla ei ole mitään päällepantavaa. Siihen saattaisi minunkin linnareissuni tyssätä. Mutta vain siihen.
Ensin pitää kuitenkin kirjoittaa. Koira-aiheinen kirja alkaa olla loppusuoralla. Siis ensimmäinen versio, se, josta alan katsoa, tulisiko siitä kirjaa.
Tätiratsastajan tarinoita taas puolestaan on saanut hyvää palautetta. Olen jopa vähän ihmetellyt, miksi palaute on ollut pelkästään hyvää, onhan kirjassa kuitenkin myös sellaisia juttuja, joista joku saattaisi kovastikin pahastua.
Mutta ehkä he eivät ole vielä lukeneet.
