Pieni, akkukäyttöinen moottorisaha ja inhottavaa vihjailua

 Kokeilin tänään joululahjaani ensimmäisen kerran. Mainio työkalu, tämä pieni akkukäyttöinen moottorisaha. Sain hetkessä aikaan ison kasan oksia, sellaisia, joiden sahaamiseen tavallisella oksasahalla tai millä tahansa ei-koneella, olisi mennyt ikä ja terveys.

Tiedän, että kun mies huomaa oksakasan, hän kysyy, minne ajattelin laittaa oksat. Sitä en ole vielä päättänyt ja se onkin tietysti pieni ongelma. Sinne tulotien varteen, jonne ne nyt kasasin, en tietenkään voi niitä jättää. Ei niistä oikein saa polttopuitakaan ja toisaalta ne ovat liian isoja silputtaviksi. Pitää miettiä.

Meillä on talomme ympärillä pieni metsä, vähän kuin Puolen hehtaarin metsä Nalle Puhissa. Minun haaveissani se olisi valoisa, siisti ja sitä hoidettaisiin kaiken aikaa. Ikävä kyllä meillä on miehen kanssa erilaiset näkemykset tässä asiassa. Hänelle riittää se, että metsästä saa tarpeellisen määrän polttopuita ja muu saa olla.

En voi mitenkään sanoa, että hän on väärässä. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on varmasti onnellista, jos metsä saa elää omaa elämäänsä. Ainakin niin kauan, kuin elämään ei kuulu mitään kirjanpainajatuholaisia tai muita hirvityksiä, jotka voisivat levitä meidän tontiltamme naapureitten metsiin ja tuhota ne. Minun esteettisen silmäni kannalta taas on liki kestämätöntä, että puut kasvavat niin tiheässä, ettei yksikään niistä kasva kunnolla. 

Tämäkin on yksi näkökulma, joka kannattaa ottaa huomioon kun suunnittelee maalle muuttamista: onko meistä metsänhoitajiksi ja olemmeko edes samaa mieltä siitä, mitä pitäisi tehdä? 

Yksi lapsuuteni unelma-ammateista oli metsänhoitaja. Mistä mahdoin moisen keksiä? Muistaakseni metsänhoitajahaave oli voimassa aika pitkään kunnes sitten päätin ryhtyä kirjailijaksi. Kummastakaan ei tullut mitään. Tai no, olenhan kohta julkaisemassa kirjan ja sahasin noita oksiakin.

Nyt eletään vuoden 2021 viimeisiä hetkiä. Vuosi on ollut hyvä, mutta sanon sille mielelläni hyvästit, sillä odotan innolla ensi vuotta. Jossain vaiheessa pääsen esittelemään kirjaani ja tulossa on myös muuta uutta, josta en vielä kerro tämän enempää. Enköhän jo helmikuussa voi kertoa, mistä on kysymys. Juu ja tiedän, inhottavaa tällainen vihjailu!

Oikein hyvää uutta vuotta!

Ihana perhejuhla ja kuinkas sitten kävi

Tämä viikonloppu varattiin perheen pikkujoulutapaamiselle täällä meillä. Koko perhekuntaan kuuluu nyt 14 ihmistä, joten kalenterit otettiin esiin hyvissä ajoin ja valmisteluja tehtiin jopa viikkoja. Ainakin minä tein kun lasken kaikki havukranssit, jäälyhdyt ja kausivalot mukaan.

Siivous on tietenkin oma lukunsa. Olisi mukavaa, jos kotini olisi rento ja boheemi paikka, johon ihmiset voivat tulla noin vain ja olla vapaasti ja kaikki tekisivät ruokaa yhdessä ja kaikki muukin tehtäisiin yhdessä eikä kukaan ottaisi paineita yhtään mistään.

Meillä tuo ei ihan onnistu ja suurin syy siihen olen minä itse. Vaikka kuinka yritän kehittää itsestäni rentoa boheemia, kuljen silti rätti kädessä desinfioimassa ovenkahvoja ja vessanpyttyjä kun joku on tulossa. Niin tietysti nytkin. Lisäkierroksia toi se, että kun kaikki olivat jäämässä yöksi, tarvittiin petipaikkoja ja niin muodoin siivosin ja varustin molemmat talot, uuden ja vanhan. Kävin jopa mattopyykillä: mattojen itsepalvelupesula on muuten kätevä keksintö!

Lauantaiaamuna valmistelut olivat loppusuoralla, kaupassakin olin käynyt monta kertaa ja aloittelin omaa osuuttani ruoanlaitosta (me todellakin olimme sopineet, että teemme yhdessä ja jakaneet tekemiset valmiiksi)

kun sitten

tajusin, että nenäni vuotaa. Eikä mitään vähän, vaan vuolaasti, yhä vuolaammin.

Olin tullut kipeäksi.

Kaikki peruttiin. Kukaan ei tullut. Tein lupaamani tomaattikeiton ja söin sitä yksin. Loppupäivän makasin sohvalla ja niistin. Taisi olla vähän kuumettakin.

Meillä oli tarkoitus juhlistaa yhdellä kertaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät sekä vieläpä perheen pienimmän, elokuussa syntyneen poikasen nimiäisiä. Niitä piti juhlia jo monta viikkoa sitten, mutta silloin vauvaperheessä tultiin kipeäksi ja juhlat peruttiin.

Minkäs teet, tauti ei kysy lupaa eikä sen ilmestyminen ole mikään ihme. Ihme on se, jos isossa perheessä kaikki ovat terveitä yhtä aikaa.