Airbnb:n opetukset

Tällä viikolla olen kirjaimellisesti mennyt puolijuoksua lähes kaiken aikaa. Hiki päässä. Meillä on ollut koko ajan airbnb-vieraita, ei kuitenkaan koko aikaa samoja ja siinä sitä hommaa on riittänyt. Nämä ensimmäiset kuvat otin äsken, kun sain vanhan talon taas kunnostettua tämän illan ja samalla seuraavien kahden päivän vieraita varten.

Alimmainen kuva kertoo toisen todellisuuden, sen, mikä vallitsee meidän kodinhoitohuoneessamme.

Pesukone on tänään ollut päällä niin monta kertaa, etten enää uskaltanut laittaa. Ajattelin, että koneen täytyy saada jäähtyä välillä, ei se sentään mikään teollisuuspesukone ole.

Airbnb on kuitenkin vain harrastus, lehtijuttujen tekeminen on minun työni. Harrastus tosin haittaa työtä, sillä eilen, kun istuin hetkeksi alas siivouksen lomassa tajusin saman tien, että minun olisi pitänyt kirjoittaa muuan juttu, jota jo toimituksessa odotettiin ja jonka olin tyystin unohtanut. On muuten aika ikävä huomio tuollainen. Onneksi olin kuitenkin tehnyt haastattelun edellispäivänä joten sitä ei sentään tarvinnut lähteä hakemaan.

Tiedän hyvin, että kun alkaa unohdella tärkeitä asioita, päässä on ruuhkaa ja silloin pitää hidastaa. Suljin airbnb-kalenterini koko ensi viikoksi joten kun olen kunnialla hoitanut nämä vieraat ja heidän jälkeensä vielä yhdet, voin siltä osin olla rauhallinen. 

Olen onnekas, kun voin tehdä näin. Ne oikeat matkailuyrittäjät, jotka saavat/joutuvat selviytymään kotimaisen matkailijatulvan kanssa, ne ovat todella lujilla.

Kaikesta oppii. Airbnb:stä olen tähän mennessä oppinut ainakin sen, että jokaisen vieraan tuloon pitää valmistautua kuin hän olisi ensimmäinen ja ainoa. Sekä sen, että halpoja lakanoita ei kannata ostaa, ne eivät montaa pesua kestä.

Puutarhasuunnitelmia

Ostin tämän pienen hortensian ruokakauppareissulla. Ajattelin, että istutan sen aitan eteen, puolivarjoon ja paikkaan, johon joskus aikaisemminkin olen istuttanut hortensian ja katson, josko onnistuisin tällä kertaa. Nyt en kuitenkaan ole raaskinut viedä kukkaa minnekään, sillä näin lähietäisyydeltä se on kaikkein kaunein. Eikö olekin ihmeellistä, miten kauniita asioita luonto pysyy saamaan aikaan?

Ajattelin keväällä, että tänä kesänä ehdin tehdä pihalla ja puutarhassa vaikka mitä. Kesä ei ole vielä loppu joten en voi sanoa, etten ehtinyt. Tähän mennessä tosin en ole saanut aikaan paljon mitään. Edellispäivänä sain jonkun tarmon/kiukunpuuskan ja kipeästä polvestani välittämättä hain oksasakset aitasta ja kävin raivaamassa yhden ojanreunan lepäntaimista. Sitten kävin yhden pensasistutuksen kimppuun.

 
Istutin aikoinaan nuo pensaat ikään kuin majaksi, jonka keskellä oli tyhjää tilaa. Tilassa oli tuoli ja nimitin paikkaa mietiskelypaikakseni. On tietysti selvää, etten kertaakaan istunut tuolilla syvissä mietteissä ja jos jotain majani liepeillä ylipäätään  mietin se oli se, että miksi ihmeessä sen tein kun siitä ei ole muuta kuin harmia. Suurin virhe oli lumimarjapensaan istuttaminen, se tekee tolkuttomasti juurivesoja ja tunkee joka paikkaan.

Karsin lumimarjaa sen verran, että sain pensaan vangiksi joutuneen nukkeruusupensaan esiin.

 Välillä olen suunnitellut kaikkien näiden pensaiden hävittämistä, mutta nyt olen kallistunut siihen, että istutan lisää pensaita ja puita ja yritän saada aikaiseksi jonkin kokonaisuuden. En totisesti ole mikään puutarhasuunnittelija, minun on vaikea hahmottaa kokonaisuuksia ja keksiä mitään hienoa tai edes jotain. Yhden asian olen kuitenkin keksinyt ja se on se, että omaa vaatimustasoaan voi myös muuttaa. Kun en kerran millään yllä samettinurmikkojen ja kantattujen, kukoistavien perennapenkkien luokkaan, voin sentään yltää romanttiseen, vähän räjähtäneeseen maalaislookiin.

Onhan se romanttista?

Jos en yllä siihenkään niin sitten se on alamäkeä.

On aina helppo syyttää ajanpuutetta, kiirettä. Ai etten muka ole ehtinyt tarpeeksi?

Olen kuitenkin ehtinyt näinä kesäviikkoina lukea koko Karl Ove Knausgårdin yli 4000-sivuisen Taisteluni -sarjan ja muutamia muita kirjoja.
Mutta sehän, lukeminen, ei tietenkään ole ajanhukkaa.

Se on välttämätöntä.

Koronatestin tulos tuli

Viimeksi valittelin kurjaa oloani. Nyt  on jo selvinnyt, ettei syynä ole ainakaan korona. Olokin on parempi.

Päivä on mennyt enimmäkseen airbnb-hommissa. Viikonloppuna vanhassa talossamme oli neljä vierasta ja kun he tänään aamupäivällä lähtivät, säntäsin siivoamaan, sillä uudet neljä tulisivat jo muutaman tunnin päästä.

Mies katseli  pyykkikasaa, joka makasi pesukoneen edessä odottamassa. Hän pudisteli päätään ja ihmetteli, että tuleeko taas huomenna yhtä paljon pyykkiä ja että pitääkö ne kaikki joka kerta vaihtaa.

- Menisitkö sinä hotellissa edellisen vieraan lakanoihin nukkumaan, minä kysyin.

Hän sanoi, että hotelli on ihan eri asia. Mutta eihän se ole, tietenkään, eikä mieskään tosissaan ollut. Totta kai jokaiselle uudelle vieraalle pitää olla puhdas sänky, mutta se on totta, että lakanoiden vaihtaminen ja jatkuva pyykkääminen on airbnb:n työläin osa.

Siivouksen lomassa yritin hoitaa muutaman työasian. En saanut viime viikolla juuri mitään tehtyä ja laskin vähän huolissani, kuinka paljon olen luvannut tehdä, minne ja mihin mennessä. Haastattelujen sopiminen vaatii tavallista enemmän päänvaivaa, sillä nyt on otettava huomioon myös airbnb; voinko olla pois kotoa ja jos sovin jotain, ehdinkö siivota vieraiden välissä? Olisi kauheaa, jos vieraat tulisivat ja kaikki olisi tekemättä.

Tänään on kuitenkin kaikki sujunut ja ehdin jopa mustikkametsään. Yksi suurista maalla asumisen ylellisyyksistä on se, että päästäkseni marja- tai sienimetsään, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa saappaat jalkaan ja kävellä vähän matkaa. Metsää on joka puolella ja tänä kesänä jopa meidän omassa metsässämme on mustikoita.

Mustikkasato näyttää hyvältä. On paikkoja, joihin ei tule mitään, mutta paikkoihin joihin tulee, tulee hyvin. Kaikki eivät ole vielä kypsiä.

Poimin marjoja puolisen tuntia. Olen päättänyt olla tänä kesänä ahkera marjastaja ja mennä metsään pienessäkin välissä jotta saisin talveksi mahdollisimman paljon mustikoita pakkaseen. Nämä ensimmäiset jaoin kahteen kulhoon ja söimme ne sellaisenaan. En juuri koskaan tee mitään marjapiirakoita - mustikoiden kaltaisen superterveellisen ravinnon sotkeminen sokerin ja vehnäjauhojen kanssa tuntuu lähes rikolliselta.

Tänään on siis ollut hyvä päivä. Päivän kruunasi postilaatikkon tullut Valittujen Palojen kirje, jossa minua jälleen kerran kehotettiin valmistautumaan tulevan suurvoiton vastaanottamiseen. Olen niiden harvojen, tarkkaan valittujen joukossa, joille voitto varsin todennäköisesti pian tulee. Tämä kunnia lankesi osakseni siksi, että olen yksi VP:n parhaista asiakkaista.

Sääliksi käy. Jos todella olen asiakkaiden parhaimmistoa, niin sangen huonosti ovat Valittujen Palojen asiat: en tiedä, että olisi koskaan tilannut sieltä yhtään mitään.

Jos puutarha ei hoidakaan vaan sairastuttaa?

- Onko elämässäsi tapahtunut jotain isoja muutoksia lähiaikoina?

Istuin tänään terveyskeskuksessa ja tuon kysymyksen esitti nuori lääkäri. Kerroin hänelle, että olen muuttanut viimeisen kahden vuoden aikana ja että minun elämässäni se on kyllä suuri muutos. Muutto maalle yli 40 kaupungissa asutun vuoden jälkeen.

Kyllä sellaisella voi olla vaikutusta ihmisen terveyteen, olkoonkin, että muutos on toivottu.

Menin terveyskeskukseen siksi, että minulla on ollut epämääräisiä oireita. Kuuntelin eilen aamulla, miten sisäministeri Maria Ohisalo muistutti, että koronatesteihin on mentävä erittäin alhaisella kynnyksellä ja niinpä sitten otin kynnyksen alleni ja menin.

Oireet alkoivat kädestä ja muistuttivat tenniskyynärpäätä mutta eivät kuitenkaan ihan. Sitten alkoi polvi reistailla, enkä enää päässyt vessanpytyltä ylös ilman tukea. Puutarhatöistä tuli hankalia, lähes ylivoimaisia.
Viimeiseksi tuli vatsavaivoja. Ei sen kummempaa kuin omituinen tunne, ikään kuin sisuskalut olisivat saaneet selkäänsä. Vähän kuumettakin oli, ja kurkkukipua. Väsytti, oli pakko ottaa päiväunet ja toisetkin.

Lähdin terveyskeskukseen vähän skeptisenä; mitä voisi odottaa terveyskeskuksessa heinäkuussa? Sain kuitenkin hävetä ennakkoluulojani, sillä minua ei ole koskaan otettu niin vakavasti ja perusteellisesti käsittelyyn kuin tänään. Kyseltiin omat ja suvun sairaudet, kaikki mahdolliset oireet ja viimeksi vielä ne alussa mainitut muutokset.

Olen minä sitä miettinyt. Sen jälkeen, kun muutimme tänne, olen mielestäni ollut aika paljon kipeänä. Ehkä se on sattumaa, ikääntymisen seurausta tai sitä, että täällä on minulle ylivoimaisen paljon työtä siihen nähden, mihin haluaisin pystyä.

Tahtomisen ja pystymisen ristiriita repii ihmistä.

Se, mikä minua vaivaa, ei selvinnyt tänään. Tutkimukset jatkuvat ensi viikolla. Parhaillaan olen karanteenissa kunnes koronatestin tulos valmistuu. Se tapahtuu ehkä sunnuntaina, että ei tämä karanteeni kovin pitkä ole, luulen.

Mitä noihin kuviin tulee niin onhan täällä kaunista - näkökulmasta se vain riippuu.

Matkailuyrittäjän arki on rankkaa

Viimeksi kerroin, miten aloin siivota vanhaa taloamme tämän kesän ensimmäisiä airbnb-vieraita varten. Ahkeroin tosissani kaksi päivää ja sain talon siivouksen lähes valmiiksi. Kolmannen päivän aamuna tuli tieto, että vieraat ovat peruuttaneet tulonsa.

Se oli helpotus. Olin väsynyt, minulla oli muutakin työtä ja ajattelin, että nyt on hyvää aikaa tehdä kaikki siivoukset loppuun: seuraava airbnb-varaus on vasta ensi viikon lopulle. Ryhdyin niihin muihin töihin ja sainkin aikaiseksi aika lailla kunnes tuli uusi varaus tälle viikonlopulle ja minulle tuli kauhea kiire saada kaikki kuntoon.

Aloitin aikaisin eilen aamulla. Viimeistelin talon siivouksen, silitin pöytäliinat, siivosin pihasaunan, pesin huusin, tarkistin, että vierailla on kaikkea, mitä tarvitaan vessapapereista suodatinpusseihin ja viimeiseksi haravoin pihan. Sain homman hoidettua juuri parahiksi ennen kuin minun piti lähteä töihin. Edessä oli kaksi juttukeikkaa ja vaikka aiheet olivat kiinnostavia, en jaksanut olla ihan hirmuisen innostunut.

Minulla on pieni aavistus siitä, millaista oikean matkailuyrittäjän työ on. Asiakkaana on helppo arvostella kaikkea, mutta vaikea ymmärtää, miten rankkaa työ voi olla. Mitä jos meillä olisi täällä oikea lomakylä, monta mökkiä, johon tulisi jatkuvasti uusia vieraita ja pitäisi muistaa, kuka tulee ja kuka lähtee ja minne pitää mennä siivoamaan ja mistä puuttui pikkulusikoita ja minne tarvitaan lisätyynyjä? Jos toimeentulo olisi kiinni siitä. Se olisi ihan kauheaa.

Nyt harmittaa, kun piha on epäsiisti. Ruoho on päässyt harvinaisen pitkäksi ja rikkaruohoja on luvattoman paljon. Toivottavasti nämä tämän viikonlopun vieraat pitävät vähän boheemista pihatyylistä. Nyt kaduttaa, että olen itse joskus ihmetellyt jossain matkailupaikassa, miten kesäkukista ei ole nypitty kuivuneita kukkia ja lehtiä pois ja miksi kukkapenkin reuna on kanttaamatta.

Aloitimme airbnb-majoitukssen viime kesänä. Silloin suurin osa kävijöistä tuli ulkomailta. Nyt ulkomaiset kävijät tietysti puuttuvat koronan takia. Tällä pienellä kokemuksella olen jo huomannut yhden selkeän eron suomalaisten ja ulkomaisten vieraiden välillä. Suomalaiset haluavat olla omissa oloissaan eivätkä odota, että isäntäväki seurustelee heidän kanssaan. Ulkomaiset kävijät puolestaan jäivät mielellään juttelemaan ja olisivat ehkä halunneet, että olisimme enemmänkin olleet heidän kanssaan. Heille me varmaan edustimme aitoa suomalaisuutta, joka aidoille suomalaisille on jo piinallisen tuttua.

Siivousta on tiedossa  ensi viikoksikin. Tänään tuli uusi varaus jonka mukaan seuraava vieras tulee tiistaina ja viipyy yhden yön. Se tietää sitä, että huomenna, kun vieraat ovat lähteneet, aloitan taas alusta jotta ehdin saada kaiken kuntoon. Ja sitten keskiviikkona uudestaan...