Viimeksi kerroin, miten aloin siivota vanhaa taloamme tämän kesän ensimmäisiä airbnb-vieraita varten. Ahkeroin tosissani kaksi päivää ja sain talon siivouksen lähes valmiiksi. Kolmannen päivän aamuna tuli tieto, että vieraat ovat peruuttaneet tulonsa.
Se oli helpotus. Olin väsynyt, minulla oli muutakin työtä ja ajattelin, että nyt on hyvää aikaa tehdä kaikki siivoukset loppuun: seuraava airbnb-varaus on vasta ensi viikon lopulle. Ryhdyin niihin muihin töihin ja sainkin aikaiseksi aika lailla kunnes tuli uusi varaus tälle viikonlopulle ja minulle tuli kauhea kiire saada kaikki kuntoon.
Aloitin aikaisin eilen aamulla. Viimeistelin talon siivouksen, silitin pöytäliinat, siivosin pihasaunan, pesin huusin, tarkistin, että vierailla on kaikkea, mitä tarvitaan vessapapereista suodatinpusseihin ja viimeiseksi haravoin pihan. Sain homman hoidettua juuri parahiksi ennen kuin minun piti lähteä töihin. Edessä oli kaksi juttukeikkaa ja vaikka aiheet olivat kiinnostavia, en jaksanut olla ihan hirmuisen innostunut.
Minulla on pieni aavistus siitä, millaista oikean matkailuyrittäjän työ on. Asiakkaana on helppo arvostella kaikkea, mutta vaikea ymmärtää, miten rankkaa työ voi olla. Mitä jos meillä olisi täällä oikea lomakylä, monta mökkiä, johon tulisi jatkuvasti uusia vieraita ja pitäisi muistaa, kuka tulee ja kuka lähtee ja minne pitää mennä siivoamaan ja mistä puuttui pikkulusikoita ja minne tarvitaan lisätyynyjä? Jos toimeentulo olisi kiinni siitä. Se olisi ihan kauheaa.
Nyt harmittaa, kun piha on epäsiisti. Ruoho on päässyt harvinaisen pitkäksi ja rikkaruohoja on luvattoman paljon. Toivottavasti nämä tämän viikonlopun vieraat pitävät vähän boheemista pihatyylistä. Nyt kaduttaa, että olen itse joskus ihmetellyt jossain matkailupaikassa, miten kesäkukista ei ole nypitty kuivuneita kukkia ja lehtiä pois ja miksi kukkapenkin reuna on kanttaamatta.
Aloitimme airbnb-majoitukssen viime kesänä. Silloin suurin osa kävijöistä tuli ulkomailta. Nyt ulkomaiset kävijät tietysti puuttuvat koronan takia. Tällä pienellä kokemuksella olen jo huomannut yhden selkeän eron suomalaisten ja ulkomaisten vieraiden välillä. Suomalaiset haluavat olla omissa oloissaan eivätkä odota, että isäntäväki seurustelee heidän kanssaan. Ulkomaiset kävijät puolestaan jäivät mielellään juttelemaan ja olisivat ehkä halunneet, että olisimme enemmänkin olleet heidän kanssaan. Heille me varmaan edustimme aitoa suomalaisuutta, joka aidoille suomalaisille on jo piinallisen tuttua.
Siivousta on tiedossa ensi viikoksikin. Tänään tuli uusi varaus jonka mukaan seuraava vieras tulee tiistaina ja viipyy yhden yön. Se tietää sitä, että huomenna, kun vieraat ovat lähteneet, aloitan taas alusta jotta ehdin saada kaiken kuntoon. Ja sitten keskiviikkona uudestaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti