Päätin sulkea majatalon

 Tässä sitä poseerataan voittajan elkein vaikka sen suuremmasta voitosta ei ole kyse kuin että pysyin pystyssä suksilla. Talven ensimmäinen hiihto on juuri päättynyt.

Luulisi, että hiihtäminen on samanlaista kuin polkupyörällä ajaminen siinä mielessä, että kun sen kerran oppii, se sujuu aina. Ei minulta ainakaan suju. Lapsena hiihdin paljon, mutta kun nyt yritän, homma vaatii kauheita ponnistuksia ja olen kaiken aikaa vaarassa kaatua. Pää ei oikein pysy enää mukana.

Se, että kotipihalta pääsee suoraan hiihtämään, on joka tapauksessa yksi maalla asumisen hyvistä puolista. Latu pitää tehdä itse, sillä ei täälläkään enää ole latuja peltojen reunoissa kuten oli ennen - ainakin siellä, missä minä asuin silloin hiihtoaikoina. Silloinhan hiihtäminen oli paitsi mukavaa talvista ajanvietettä, myös tapa kulkea paikasta toiseen. Nyt pakataan sukset autoon ja mennään sinne, minne on tehty ns. virallinen latu. 

Olin eilen työn puolesta todistamassa, miten naapurikaupunkiin ryhdyttiin tekemään latuja ja teen aiheesta pienen jutun, jossa kerron, että nyt pääsee hiihtämään tai hiihtokausi on avattu tai jotain muuta yhtä omaperäistä. Ikään kuin hiihtämään ei voisi mennä ennen kuin annetaan virallinen lupa. Sen kun vaan menee, avaa oman latunsa ja hiihtää minne lystää.

Siinä hiihtäessäni ja muutenkin tänään mietin tuon taustalla näkyvän punaisen talon asioita ja päätin, että tänä vuonna sinne ei tule airbnb-vieraita. Seuraavaksi, heti kun olen kirjoittanut tämän tarinan, aion poistaa talon airbnb-sivustolta. Saa sen sinne takaisin jos muutan mieleni tai jos me muutamme. Mies ei tosin ole ottanut kantaa koko asiaan, hänelle käy kuinka vain.

Muuten suosittelen lämpimästi, että jos jollakulla  on tarpeettomia taloja, asuntoja tai huoneita, niin alkakaa vuokrata niitä matkailijoille. Ensi kesänä majapaikoista on varmasti kova kysyntä, kun kaikki koronan kypsyttämät kotona kykkijät haluavat jonnekin pois mihin hintaan hyvänsä. 

Tiedoksi vielä, että olen nyt myös instagramissa. Paat kattoin.

Tulevaisuus sumussa

 Hyvää alkanutta vuotta 2021! Vaikka tulevaisuus on hämärän peitossa niin eiköhän siellä jotain hyvää sentään ole tulossa, uskotaan siihen.

On helpottavaa jättää viime vuosi taakse, vaikka päivämäärän vaihtuminen ei sinällään vaikuta koronatilanteeseen. Uusi vuosi on kuitenkin aina lupaava alku jollekin, ainakin tuntuu siltä. 

Viime vuosi oli freelancerille taloudellisesti kurja. Osuuskuntani kirjanpitäjä lähetti juuri viime vuoden palkkatodistuksen ja se on masentavaa katsottavaa. Tältä vuodelta toivonkin ennen muuta aikaa ja voimia tehdä paljon töitä.

Mietin jo nyt tulevaa kesää ja sitä, otanko taas airbnb-vieraita vastaan. Olen varma, että tulijoita olisi, mutta kahden viime kesän kokemuksesta tiedän, miten työllistävää homma on. Rahallisesti se taas ei kannata, sillä muutamien satasten tulo ei mielestäni korvaa sitä puolijuoksuista kiirettä, jonka majoittaminen tuo tullessaan. Paras puoli majoittamisessa on se, että vanha talo tulee pidettyä siistinä ja että siellä on asukkaita, vaikka vain yönkin kerrallaan.

Vaikea päätös. Haluaisin taloon jotain elämää.

Kansalaisopiston vasta ilmestyneestä kevätohjelmasta bongasin naisten raivaussahakurssin. Sinne! On paljon asioita, jotka haluaisin osata ja raivaussahan käyttö on yksi niistä.

Muitakin suunnitelmia on, suurempia. Mutta niistä sitten kun on niiden aika.

 

Airbnb-emäntä julkisuudessa

 

Laitilan Sanomissa oli tänään juttu meidän majoitustoiminnastamme. Mies ei halunnut kuvaansa eikä edes nimeään julkisuuteen joten minä edustan meitä tässä yksin.

Jutussa tulee aika mukavasti esiin airbnb-majoittamisen idea: ei pelkästään rahasta, vaan myös siksi, että se on kiinnostavaa ja tuo elämää vanhaan taloon. Rahastakin mainitaan: olemme tienanneet tänä kesänä 818 euroa. On ihan hyvä puhua avoimesti rahasta sillä se jos mikä kiinnostaa ihmisiä. En ymmärrä, miksi raha on usein sellainen tabu, ettei haluta kertoa vaikka sitä, mitä jostain esineestä tai asunnosta tai autosta on maksettu, saati sitten sitä, paljonko jostain tienaa.

Omaan kotiin majoittaminen ei ole mikään uusi idea. Ennen vanhaan - silloin vanhoina hyvinä aikoina - oli ihan tavallista pitää kortteerilaisia  vaatimattomissakin asunnoissa. Missäpä ne maalta kaupunkien kouluihin tulleet lapset ja nuoret olisivat asuneet elleivät jonkun rahan tarpeessa olevan ihmisen nurkissa? Omasta huoneesta ei aina voinut uneksia, nukkumapaikkana saattoi hyvin olla vaikka keittiön nurkka. Siihen nähden airbnb on varsin ylellinen tapa asua.

Kuvassa suoristan pöytäliinaa salin pöydälle. Täällä sanotaan tällaisen vanhan talon huoneita tuvaksi, kamareiksi ja saliksi, vaikka sali ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa huone. Minusta se on kuitenkin paljon mukavampi ja sopivampi sana tuolle huoneelle kuin olohuone, josta en muuten olen sanana koskaan pitänyt. Olohuone kuulostaa joltain, jossa minulla ei ole mitään tekemistä.

Jutun kuvat otti oma kuopukseni Laura Varjo, joka on rakentamassa itselleen uraa myös valokuvaajana ja on jo varsin taitava. Olemme jo vähän suunnitelleet, että voimme tehdä joskus jotain yhdessä; minä kirjoitan ja hän kuvaa.

Vähän minua huvittaa tuon jutun alaotsikko: majoittaminen on Varjon pariskunnalle harrastus. Että eikö sitä mitään muita harrastuksia voisi ihmisillä olla? Ja pariskunnilla?

Yrityksen ja erehdyksen kautta kutomisen alkuun

 

Viimeinkin pääsin kutomisen alkuun. Valmista poppanaliinaa on nyt noin 70 senttiä.

Ensin tuntui, ettei hommasta tule mitään. Ensimmäinen yritelmä näytti ihan kamalalta. Kokeilin lyödä tiukempaan, sitten kutoa kaksinkertaisella kuteella ja sitten vaihtaa kokonaan kudetta ja tehdä jotain ihan muuta kuin pöytäliinaa, vaikka keinutuolinmattoa. Mistään ei tullut kunnollista.

Aikani kokeiltuani muistin, että poppanaa ei saakaan lyödä kovaa vaan ihan varovasti. Sitten alkoi sujua ja luulen, että tästä vielä liina syntyy.

Mitään ohjetta minulla ei ole. Kuteet ovat kuormasta, jonka sain mukaani kun ostin joitakin vuosia sitten käytetyt pöytäkangaspuut. Niiden entinen omistaja oli ahkera poppanantekijä, sillä kuteita oli paljon. Niitä kangaspuita en oppinut käyttämään ja veinkin ne kierrätyskeskukseen.

Kuvittelin, että saan tästä vanhan talon tuvasta mukavan käsityöpajan itselleni nyt syksyllä. Kannoin tänään ompelukoneeni uudesta talosta tänne, sillä työn alla on myös ison tilkkupeiton viimeistely ja siihen on parhaiten tilaa täällä. Nyt tuli kuitenkin vielä yksi airbnb-varaus, onneksi vasta kahden viikon päähän, mutta kuitenkin. Täytyy taas siivota ja kerätä omat tavarat pois. Luulin jo, ettei kukaan enää syksyllä tule tänne.

Juuri nyt ulkona sataa rankasti. Se muistuttaa viime talvesta ja mieleeni tuli, että nytkö jo talvi alkoi, jatkuva sade kevääseen asti? 

Airbnb:n opetukset

Tällä viikolla olen kirjaimellisesti mennyt puolijuoksua lähes kaiken aikaa. Hiki päässä. Meillä on ollut koko ajan airbnb-vieraita, ei kuitenkaan koko aikaa samoja ja siinä sitä hommaa on riittänyt. Nämä ensimmäiset kuvat otin äsken, kun sain vanhan talon taas kunnostettua tämän illan ja samalla seuraavien kahden päivän vieraita varten.

Alimmainen kuva kertoo toisen todellisuuden, sen, mikä vallitsee meidän kodinhoitohuoneessamme.

Pesukone on tänään ollut päällä niin monta kertaa, etten enää uskaltanut laittaa. Ajattelin, että koneen täytyy saada jäähtyä välillä, ei se sentään mikään teollisuuspesukone ole.

Airbnb on kuitenkin vain harrastus, lehtijuttujen tekeminen on minun työni. Harrastus tosin haittaa työtä, sillä eilen, kun istuin hetkeksi alas siivouksen lomassa tajusin saman tien, että minun olisi pitänyt kirjoittaa muuan juttu, jota jo toimituksessa odotettiin ja jonka olin tyystin unohtanut. On muuten aika ikävä huomio tuollainen. Onneksi olin kuitenkin tehnyt haastattelun edellispäivänä joten sitä ei sentään tarvinnut lähteä hakemaan.

Tiedän hyvin, että kun alkaa unohdella tärkeitä asioita, päässä on ruuhkaa ja silloin pitää hidastaa. Suljin airbnb-kalenterini koko ensi viikoksi joten kun olen kunnialla hoitanut nämä vieraat ja heidän jälkeensä vielä yhdet, voin siltä osin olla rauhallinen. 

Olen onnekas, kun voin tehdä näin. Ne oikeat matkailuyrittäjät, jotka saavat/joutuvat selviytymään kotimaisen matkailijatulvan kanssa, ne ovat todella lujilla.

Kaikesta oppii. Airbnb:stä olen tähän mennessä oppinut ainakin sen, että jokaisen vieraan tuloon pitää valmistautua kuin hän olisi ensimmäinen ja ainoa. Sekä sen, että halpoja lakanoita ei kannata ostaa, ne eivät montaa pesua kestä.

Koronatestin tulos tuli

Viimeksi valittelin kurjaa oloani. Nyt  on jo selvinnyt, ettei syynä ole ainakaan korona. Olokin on parempi.

Päivä on mennyt enimmäkseen airbnb-hommissa. Viikonloppuna vanhassa talossamme oli neljä vierasta ja kun he tänään aamupäivällä lähtivät, säntäsin siivoamaan, sillä uudet neljä tulisivat jo muutaman tunnin päästä.

Mies katseli  pyykkikasaa, joka makasi pesukoneen edessä odottamassa. Hän pudisteli päätään ja ihmetteli, että tuleeko taas huomenna yhtä paljon pyykkiä ja että pitääkö ne kaikki joka kerta vaihtaa.

- Menisitkö sinä hotellissa edellisen vieraan lakanoihin nukkumaan, minä kysyin.

Hän sanoi, että hotelli on ihan eri asia. Mutta eihän se ole, tietenkään, eikä mieskään tosissaan ollut. Totta kai jokaiselle uudelle vieraalle pitää olla puhdas sänky, mutta se on totta, että lakanoiden vaihtaminen ja jatkuva pyykkääminen on airbnb:n työläin osa.

Siivouksen lomassa yritin hoitaa muutaman työasian. En saanut viime viikolla juuri mitään tehtyä ja laskin vähän huolissani, kuinka paljon olen luvannut tehdä, minne ja mihin mennessä. Haastattelujen sopiminen vaatii tavallista enemmän päänvaivaa, sillä nyt on otettava huomioon myös airbnb; voinko olla pois kotoa ja jos sovin jotain, ehdinkö siivota vieraiden välissä? Olisi kauheaa, jos vieraat tulisivat ja kaikki olisi tekemättä.

Tänään on kuitenkin kaikki sujunut ja ehdin jopa mustikkametsään. Yksi suurista maalla asumisen ylellisyyksistä on se, että päästäkseni marja- tai sienimetsään, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa saappaat jalkaan ja kävellä vähän matkaa. Metsää on joka puolella ja tänä kesänä jopa meidän omassa metsässämme on mustikoita.

Mustikkasato näyttää hyvältä. On paikkoja, joihin ei tule mitään, mutta paikkoihin joihin tulee, tulee hyvin. Kaikki eivät ole vielä kypsiä.

Poimin marjoja puolisen tuntia. Olen päättänyt olla tänä kesänä ahkera marjastaja ja mennä metsään pienessäkin välissä jotta saisin talveksi mahdollisimman paljon mustikoita pakkaseen. Nämä ensimmäiset jaoin kahteen kulhoon ja söimme ne sellaisenaan. En juuri koskaan tee mitään marjapiirakoita - mustikoiden kaltaisen superterveellisen ravinnon sotkeminen sokerin ja vehnäjauhojen kanssa tuntuu lähes rikolliselta.

Tänään on siis ollut hyvä päivä. Päivän kruunasi postilaatikkon tullut Valittujen Palojen kirje, jossa minua jälleen kerran kehotettiin valmistautumaan tulevan suurvoiton vastaanottamiseen. Olen niiden harvojen, tarkkaan valittujen joukossa, joille voitto varsin todennäköisesti pian tulee. Tämä kunnia lankesi osakseni siksi, että olen yksi VP:n parhaista asiakkaista.

Sääliksi käy. Jos todella olen asiakkaiden parhaimmistoa, niin sangen huonosti ovat Valittujen Palojen asiat: en tiedä, että olisi koskaan tilannut sieltä yhtään mitään.

Matkailuyrittäjän arki on rankkaa

Viimeksi kerroin, miten aloin siivota vanhaa taloamme tämän kesän ensimmäisiä airbnb-vieraita varten. Ahkeroin tosissani kaksi päivää ja sain talon siivouksen lähes valmiiksi. Kolmannen päivän aamuna tuli tieto, että vieraat ovat peruuttaneet tulonsa.

Se oli helpotus. Olin väsynyt, minulla oli muutakin työtä ja ajattelin, että nyt on hyvää aikaa tehdä kaikki siivoukset loppuun: seuraava airbnb-varaus on vasta ensi viikon lopulle. Ryhdyin niihin muihin töihin ja sainkin aikaiseksi aika lailla kunnes tuli uusi varaus tälle viikonlopulle ja minulle tuli kauhea kiire saada kaikki kuntoon.

Aloitin aikaisin eilen aamulla. Viimeistelin talon siivouksen, silitin pöytäliinat, siivosin pihasaunan, pesin huusin, tarkistin, että vierailla on kaikkea, mitä tarvitaan vessapapereista suodatinpusseihin ja viimeiseksi haravoin pihan. Sain homman hoidettua juuri parahiksi ennen kuin minun piti lähteä töihin. Edessä oli kaksi juttukeikkaa ja vaikka aiheet olivat kiinnostavia, en jaksanut olla ihan hirmuisen innostunut.

Minulla on pieni aavistus siitä, millaista oikean matkailuyrittäjän työ on. Asiakkaana on helppo arvostella kaikkea, mutta vaikea ymmärtää, miten rankkaa työ voi olla. Mitä jos meillä olisi täällä oikea lomakylä, monta mökkiä, johon tulisi jatkuvasti uusia vieraita ja pitäisi muistaa, kuka tulee ja kuka lähtee ja minne pitää mennä siivoamaan ja mistä puuttui pikkulusikoita ja minne tarvitaan lisätyynyjä? Jos toimeentulo olisi kiinni siitä. Se olisi ihan kauheaa.

Nyt harmittaa, kun piha on epäsiisti. Ruoho on päässyt harvinaisen pitkäksi ja rikkaruohoja on luvattoman paljon. Toivottavasti nämä tämän viikonlopun vieraat pitävät vähän boheemista pihatyylistä. Nyt kaduttaa, että olen itse joskus ihmetellyt jossain matkailupaikassa, miten kesäkukista ei ole nypitty kuivuneita kukkia ja lehtiä pois ja miksi kukkapenkin reuna on kanttaamatta.

Aloitimme airbnb-majoitukssen viime kesänä. Silloin suurin osa kävijöistä tuli ulkomailta. Nyt ulkomaiset kävijät tietysti puuttuvat koronan takia. Tällä pienellä kokemuksella olen jo huomannut yhden selkeän eron suomalaisten ja ulkomaisten vieraiden välillä. Suomalaiset haluavat olla omissa oloissaan eivätkä odota, että isäntäväki seurustelee heidän kanssaan. Ulkomaiset kävijät puolestaan jäivät mielellään juttelemaan ja olisivat ehkä halunneet, että olisimme enemmänkin olleet heidän kanssaan. Heille me varmaan edustimme aitoa suomalaisuutta, joka aidoille suomalaisille on jo piinallisen tuttua.

Siivousta on tiedossa  ensi viikoksikin. Tänään tuli uusi varaus jonka mukaan seuraava vieras tulee tiistaina ja viipyy yhden yön. Se tietää sitä, että huomenna, kun vieraat ovat lähteneet, aloitan taas alusta jotta ehdin saada kaiken kuntoon. Ja sitten keskiviikkona uudestaan... 

Ensimmäiset Airbnb-vieraat tulossa

Ryhdyin eilen siivoamaan vanhaa taloamme, sillä viikonloppuna sinne tulevat tämän vuoden ensimmäiset airbnb-vieraat.

Majoittaminen ei ole meille mikään bisnes, mutta haluan silti tarjota vieraillemme sitä, mitä itse toivon saavani jos maksan yöpymisestä. Siistin, viihtyisän ja kauniin paikan jossa tuntee, että rahat eivät menneet hukkaan.

Hiukan minua hiertää se, että airbnb-toiminnasta on tullut aika ammattimaista. Osa majoittajista suhtautuu siihen kuin yrittämiseen ja haluaa maksimoida rahallisen hyödyn. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta se hämärtää airbnb:n alkuperäisen idean, sen johon minä nojaan oman suhteeni tähän hommaan.

Mitä jos meille tulee ihmisiä, jotka olettavat saavansa jotain paljon enemmän kuin mitä täällä on?

Laitilassa ei satanut tänään päivällä ja pystyin tuulettamaan yhtä ja toista. Imuroin ja pesin lattiat, pyyhin pölyt ja vein talven aikana taloon kulkeutuneet ylimääräiset tavarat pois. Haaveilin lottovoitosta tai jostain muusta noin vain tilille ilmestyvästä huomattavasta rahasummasta, jonka tultua voisin etsiä vanhoihin taloihin erikoistuneen kirvesmiehen ja antaa ohjeita. Talo kaipaa kipeästi remonttia ja olisi mahtavaa, jos voisi teettää kunnon korjauksia.

Vanhan, ylimääräisen talon omistaminen on ongelma. Jos talo olisi vain oman perheemme käytössä, sitä tarvittaisiin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan. Siksi on hyvä pitää yllä pientä majoitustoimintaa, vaikka kuinka pientä, sillä se pakottaa ainakin siivoamaan kunnolla.

Mitä muita vaihtoehtoja olisi? Haluaisiko joku tulla asumaan taloon ja haluaisimmeko me luovuttaa sen jonkun vieraan pysyvään käyttöön? En usko.

Niin ja mitä sitten, jos pystyisimmekin remontoimaan talosta entistä ehomman? Ei se poista sitä asiaa, ettei talossa asuta.

Nyt kyllä väsyttää. Siivoaminen on raskasta työtä enkä ymmärrä, miksi se luetaan kategoriaan "Kotiaskareet". Askareet? Askar on joku kevyt puuha, lautasliinojen taitteilua tai vastaavaa. Siivoaminen on totista työtä.

Miten käy airbnb-kesän?

Koska tontillamme seisova vanha talo on enemmän tai vähemmän tyhjän panttina, päätimme viime kesänä ryhtyä airbnb-majoittajiksi. Aloitimme elokuun puolessa välissä ja syksyn aikana majoitimme noin kymmenen kertaa. Alku oli minun mielestäni hyvä, näin aloittelijaksi.

Suljin kalenterin lokakuussa ja päätin avata sen vasta heinäkuun puolessa välissä. Sain viime vuodesta sen verran kokemusta, että tiedän, kuinka paljon työtä ja aikaa majoittujien palveleminen vaatii. Vaikka tiedän, että tulijoita olisi varmasti ollut jo kesäkuussa ja varsinkin juhannukseksi, halusin rauhoittaa alkukesän vain omalle perheelle ja töille.

Nyt taitaa olla hiljaista koko kesän. Heinäkuuksi tosin on jo yksi varaus, mutta sen toteutuminen riippuu siitä, pidetäänkö yleisötapahtuma, johon tulijat aikovat osallistua.

Viime kesän vieraat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Saimme kiitosta tunnelmasta ja siisteydestä ja mikä ettemme olisi saaneet, sillä vanhassa talossa on ihana vanhan ajan tunnelma, rauhallinen ja hyvä. Siistiäkin siellä on, siitä minä pidän huolen. Eräs viime kesän ulkomaisista vieraista kysyi, että eikö teillä Suomessa ole lainkaan pölyä, kun hän ei vaimonsa kanssa tavannut sellaista talostamme ollenkaan, vaikka he etsimällä etsivät ovenkarmien päälliset ja kaikki.

Siivoaminen on kova homma. Välillä tuntui vähän turhalta siivota ja pyykätä yhden yön vieraiden takia ennen ja jälkeen tuntikausia. Joku ehdotti, että laittaisimme vieraat tuomaan omat liinavaatteet, mutta siitä ajatuksesta minä en pidä. Mielestäni iso osa meillä majoittumisen mukavuutta on se, että vieraat pääsevät valmiiksi pedattuihin sänkyihin nukkumaan.

Maaseudulla on vaikka kuinka paljon tyhjiä taloja tai sivurakennuksia ja saunatupia, joita voisi käyttää airbnb-tarkoituksiin. Aito maaseutu on kaupunkilaisille ja eritoten ulkomailta tuleville turisteille valtava elämys. Ei tarvitse keksiä mitään uutta, sillä ihmiset haluavat nähdä juuri sitä aitoa elämää, mitä täällä eletään. Ne, jotka tahtovat vauhtia ja jännitystä ja blingblingiä, menevät varmasti jonnekin muualle.

Airbnb-majoittajaksi ryhtyminen on helppoa. Systeemi toimii hyvin ja sen käyttäminen on yksinkertaista. Maksut tulevat ajallaan. Rikastumaan ei pääse, ellei ole airbnb-asuntoa Helsingin keskustassa enkä tiedä, pääseekö sittenkään. Me saimme viime kesästä käteen noin 240 euroa. Kannattaa ottaa mahdollisimman rehellisiä esittelykuvia niin ihmiset tietävät, mihin ovat tulossa. Myös esittelytekstissä on hyvä pysyä totuudessa. Tämäkään ei tosin välttämättä auta, sillä ainakin yksi vieraistamme oli ihmeissään kun ei päässyt suihkuun, vaikka olen mielestäni selkeästi kertonut, että meillä ei vanhassa talossa ole juoksevaa vettä.

Se, mistä en tykkää, mutta mikä on väistämätöntä, on airbnb:n muuttuminen ammattimaiseksi. Pidän alkuperäisestä ajatuksesta, siitä, että tarjotaan matkailijoille halpa yösija ja samalla mahdollisuus nähdä, miten paikalliset asuvat ja elävät. Nyt on kuitenkin paljon majapaikkoja, jotka on jopa ostettu vain siksi, että niissä voitaisiin majoittaa. Asuntoja on sisustettu vain matkailukäyttöön eikä niissä ole yhtään mitään henkilökohtaista mikä kertoisi asuntojen omistajista. Tämä on matkailuyrittäjyyttä ja sitä pitäisi myös kohdella sellaisena. 

Jos matkailijat eivät liiku tänä kesänä, en sure asiaa.  Tulee uusia kesiä, tämänkin jälkeen.