On kuin maailmaan olisi syttynyt valo

 Eilen varmistui, että Joe Biden on Yhdysvaltojen tuleva presidentti. Tuon tiedon jälkeen on tuntunut, kuin valo olisi syttynyt ja tarkoitan tätä todella. Olen niin iloinen ja tyytyväinen siitä, että neljän vuoden tragikoominen kouhotus loppuu.

Vaihdoimme eilen illalla muutamia huutomerkein ja iloisin hymiöin varustettuja viestejä miehen Amerikan-serkun kanssa. Hän äänesti Bidenia ja sanoi, että Trumpin presidenttikausi on ollut kuin painajaisunta. Voi vain kuvitella, kuinka iloisia Bidenin kannattajat ovat paikan päällä, kun täälläkin ollaan jos ei niin iloisia niin ainakin helpottuneita.

Kaikki eivät tietenkään ajattele niin, eivät ne 70 miljoonaa, jotka antoivat äänensä istuvalle presidentille. Siinä joukossa on ihan kaikenlaisia ihmisiä, kukaties myös hän, joka asuu  kuvassa olevassa talossa. Kuvasin tuon talon jossain päin Arizonaa muutama vuosi sitten ihan vain sen takia, että Amerikasta harvemmin näytetään tätä puolta, sitä, joka on ihan tavallistakin tavallisempaa. Isojen kaupunkien ulkopuolella ja pikkukaupungeissa on lukemattomia vastaavia hökkeleitä ja vieläkin huonompia asumuksia, joissa tuskin on päästy käsiksi amerikkalaisen unelman syrjään.

Olen käynyt Amerikassa vain kerran enkä ole koskaan ollut mikään Amerikka-fani. Jos olisi mahdollista, voisin kyllä ihan mielelläni kierrellä maata jonkun aikaa, mutta ilmankin voin elää. Maailmassa on lähempänä monta hienoa paikkaa, joissa en ole käynyt. Niissä kaikissa on jopa omaa, paikallista ja syvälle menevää kulttuuria, mitä Amerikassa ei tietenkään ole kun koko maa on niin nuori. Alkuperäinen kulttuuri, se, mitä intiaanit vaalivat ennen kuin heitä tultiin häätämään omilta mailtaan, on tainnut hukkua reservaattien raskaaseen ja viinanhuuruiseen elämään.

Trump taisi päätyä presidentiksi vahingossa. Pelimies lähti katsomaan, millaista presidenttipeli on ja sattui voittamaan. Luulen, että hän itsekin säikähti voittoaan. Kun Melanie-vaimo ei suostunut heti muuttamaan Valkoiseen taloon ajattelin, että hän ei usko hommasta tulevan mitään, turha siis tehdä muuttokuormaa kun kohta pitää tulla takaisin. Trump todella yllätti monessa asiassa, eniten siinä, että hän pysyi vallassa koko kauden.

Taivaan kiitos se on nyt ohi.

 

Airbnb-emäntä julkisuudessa

 

Laitilan Sanomissa oli tänään juttu meidän majoitustoiminnastamme. Mies ei halunnut kuvaansa eikä edes nimeään julkisuuteen joten minä edustan meitä tässä yksin.

Jutussa tulee aika mukavasti esiin airbnb-majoittamisen idea: ei pelkästään rahasta, vaan myös siksi, että se on kiinnostavaa ja tuo elämää vanhaan taloon. Rahastakin mainitaan: olemme tienanneet tänä kesänä 818 euroa. On ihan hyvä puhua avoimesti rahasta sillä se jos mikä kiinnostaa ihmisiä. En ymmärrä, miksi raha on usein sellainen tabu, ettei haluta kertoa vaikka sitä, mitä jostain esineestä tai asunnosta tai autosta on maksettu, saati sitten sitä, paljonko jostain tienaa.

Omaan kotiin majoittaminen ei ole mikään uusi idea. Ennen vanhaan - silloin vanhoina hyvinä aikoina - oli ihan tavallista pitää kortteerilaisia  vaatimattomissakin asunnoissa. Missäpä ne maalta kaupunkien kouluihin tulleet lapset ja nuoret olisivat asuneet elleivät jonkun rahan tarpeessa olevan ihmisen nurkissa? Omasta huoneesta ei aina voinut uneksia, nukkumapaikkana saattoi hyvin olla vaikka keittiön nurkka. Siihen nähden airbnb on varsin ylellinen tapa asua.

Kuvassa suoristan pöytäliinaa salin pöydälle. Täällä sanotaan tällaisen vanhan talon huoneita tuvaksi, kamareiksi ja saliksi, vaikka sali ei ole sen kummempi kuin mikä tahansa huone. Minusta se on kuitenkin paljon mukavampi ja sopivampi sana tuolle huoneelle kuin olohuone, josta en muuten olen sanana koskaan pitänyt. Olohuone kuulostaa joltain, jossa minulla ei ole mitään tekemistä.

Jutun kuvat otti oma kuopukseni Laura Varjo, joka on rakentamassa itselleen uraa myös valokuvaajana ja on jo varsin taitava. Olemme jo vähän suunnitelleet, että voimme tehdä joskus jotain yhdessä; minä kirjoitan ja hän kuvaa.

Vähän minua huvittaa tuon jutun alaotsikko: majoittaminen on Varjon pariskunnalle harrastus. Että eikö sitä mitään muita harrastuksia voisi ihmisillä olla? Ja pariskunnilla?

Bloggarin uusi kamera

Ostin eilen tämän pienen Canonin. Tein kaupat turkulaisessa JAS Tekniikassa ja maksoin 449 euroa. Kamera on pienempi kuin Samsungin kännykkä, jolla otin tämän kuvan.

Ensivaikutelma on oikein lupaava. Kamera on näppärä käyttää, enimmäkseen sitä ohjataan kosketusnäytöllä ja jos kuvaamisen perusasiat noin suunnilleen ovat hallussa, laite on helppokäyttöinen. Hankaluutta aiheuttaa se, että pienen koon takia myös kaikki merkinnät ovat tavattoman pieniä, enkä näe yhtään mitään ilman silmälaseja.

Alla on kaksi uudella kameralla otettua kuvaa. Ne on räpsäisty automaatilla käsivaralta. Toisen otin vanhan talomme tuvasta ja toisen kun kävin koiran kanssa metsässä.

Olen kuvannut paljon ihan työnkin vuoksi, mutta en missään tapauksessa ole valokuvaaja. En edes osaa kovin paljon tehdä mitään säätöjä kameraan ja jos osaankin, niin usein minun täytyy kerrata jostain kuinka se meni. Haluaisin kyllä osata, valokuvaaminen on kiinnostavaa. Monet bloggarit ovat tavattoman taitavia kuvaajia enkä panisi pahakseni jos itsekin olisin.

Töissä kuvaan Canonin EOS 1200D:llä. Minun tarpeisiini se on ollut kohtuullinen, vaikka onkin enemmän harraste- kuin ammattilaiskamera. Vapaa-aikoina tulee käytettyä kännykkää, mutta kuvien laatu on usein surkea. Kännykkäkameran ja tämän uuden pikkucanonin välillä on se(kin) ero, että kuvat eivät nyt tärähdä niin helposti. Kännykällä en tahdo millään saada tärähtämättömiä kuvia. 

Meidän perheessä ollaan muuten sillä tavalla merkkiuskollisia, että kaikki kameramme ovat olleet Canoneita ja kaikki autot Citroën-merkkisiä. Kamerat ovat kestäneet paremmin kuin autot.

Tämä ei sitten ollut mikään kaupallinen esitys. En saanut enkä pyytänytkään senttiäkään alennusta kamerastani. Itse asiassa tiedän, että verkkokaupasta olisin saanut paljon halvemmalla. Nyt minulla on kuitenkin nimi ja osoite minne mennä, jos tulee ongelmia.