Viimeksi valittelin kurjaa oloani. Nyt on jo selvinnyt, ettei syynä ole ainakaan korona. Olokin on parempi.
Päivä on mennyt enimmäkseen airbnb-hommissa. Viikonloppuna vanhassa talossamme oli neljä vierasta ja kun he tänään aamupäivällä lähtivät, säntäsin siivoamaan, sillä uudet neljä tulisivat jo muutaman tunnin päästä.
Mies katseli pyykkikasaa, joka makasi pesukoneen edessä odottamassa. Hän pudisteli päätään ja ihmetteli, että tuleeko taas huomenna yhtä paljon pyykkiä ja että pitääkö ne kaikki joka kerta vaihtaa.
- Menisitkö sinä hotellissa edellisen vieraan lakanoihin nukkumaan, minä kysyin.
Hän sanoi, että hotelli on ihan eri asia. Mutta eihän se ole, tietenkään, eikä mieskään tosissaan ollut. Totta kai jokaiselle uudelle vieraalle pitää olla puhdas sänky, mutta se on totta, että lakanoiden vaihtaminen ja jatkuva pyykkääminen on airbnb:n työläin osa.
Siivouksen lomassa yritin hoitaa muutaman työasian. En saanut viime viikolla juuri mitään tehtyä ja laskin vähän huolissani, kuinka paljon olen luvannut tehdä, minne ja mihin mennessä. Haastattelujen sopiminen vaatii tavallista enemmän päänvaivaa, sillä nyt on otettava huomioon myös airbnb; voinko olla pois kotoa ja jos sovin jotain, ehdinkö siivota vieraiden välissä? Olisi kauheaa, jos vieraat tulisivat ja kaikki olisi tekemättä.
Tänään on kuitenkin kaikki sujunut ja ehdin jopa mustikkametsään. Yksi suurista maalla asumisen ylellisyyksistä on se, että päästäkseni marja- tai sienimetsään, minun ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa saappaat jalkaan ja kävellä vähän matkaa. Metsää on joka puolella ja tänä kesänä jopa meidän omassa metsässämme on mustikoita.
Mustikkasato näyttää hyvältä. On paikkoja, joihin ei tule mitään, mutta paikkoihin joihin tulee, tulee hyvin. Kaikki eivät ole vielä kypsiä.
Poimin marjoja puolisen tuntia. Olen päättänyt olla tänä kesänä ahkera marjastaja ja mennä metsään pienessäkin välissä jotta saisin talveksi mahdollisimman paljon mustikoita pakkaseen. Nämä ensimmäiset jaoin kahteen kulhoon ja söimme ne sellaisenaan. En juuri koskaan tee mitään marjapiirakoita - mustikoiden kaltaisen superterveellisen ravinnon sotkeminen sokerin ja vehnäjauhojen kanssa tuntuu lähes rikolliselta.
Tänään on siis ollut hyvä päivä. Päivän kruunasi postilaatikkon tullut Valittujen Palojen kirje, jossa minua jälleen kerran kehotettiin valmistautumaan tulevan suurvoiton vastaanottamiseen. Olen niiden harvojen, tarkkaan valittujen joukossa, joille voitto varsin todennäköisesti pian tulee. Tämä kunnia lankesi osakseni siksi, että olen yksi VP:n parhaista asiakkaista.
Sääliksi käy. Jos todella olen asiakkaiden parhaimmistoa, niin sangen huonosti ovat Valittujen Palojen asiat: en tiedä, että olisi koskaan tilannut sieltä yhtään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti