Siivous on tietenkin oma lukunsa. Olisi mukavaa, jos kotini olisi rento ja boheemi paikka, johon ihmiset voivat tulla noin vain ja olla vapaasti ja kaikki tekisivät ruokaa yhdessä ja kaikki muukin tehtäisiin yhdessä eikä kukaan ottaisi paineita yhtään mistään.
Meillä tuo ei ihan onnistu ja suurin syy siihen olen minä itse. Vaikka kuinka yritän kehittää itsestäni rentoa boheemia, kuljen silti rätti kädessä desinfioimassa ovenkahvoja ja vessanpyttyjä kun joku on tulossa. Niin tietysti nytkin. Lisäkierroksia toi se, että kun kaikki olivat jäämässä yöksi, tarvittiin petipaikkoja ja niin muodoin siivosin ja varustin molemmat talot, uuden ja vanhan. Kävin jopa mattopyykillä: mattojen itsepalvelupesula on muuten kätevä keksintö!
Lauantaiaamuna valmistelut olivat loppusuoralla, kaupassakin olin käynyt monta kertaa ja aloittelin omaa osuuttani ruoanlaitosta (me todellakin olimme sopineet, että teemme yhdessä ja jakaneet tekemiset valmiiksi)
kun sitten
tajusin, että nenäni vuotaa. Eikä mitään vähän, vaan vuolaasti, yhä vuolaammin.
Olin tullut kipeäksi.
Kaikki peruttiin. Kukaan ei tullut. Tein lupaamani tomaattikeiton ja söin sitä yksin. Loppupäivän makasin sohvalla ja niistin. Taisi olla vähän kuumettakin.
Meillä oli tarkoitus juhlistaa yhdellä kertaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät sekä vieläpä perheen pienimmän, elokuussa syntyneen poikasen nimiäisiä. Niitä piti juhlia jo monta viikkoa sitten, mutta silloin vauvaperheessä tultiin kipeäksi ja juhlat peruttiin.
Minkäs teet, tauti ei kysy lupaa eikä sen ilmestyminen ole mikään ihme. Ihme on se, jos isossa perheessä kaikki ovat terveitä yhtä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti