60 + ja pukeutumispulma

Kävin tänään Turussa. Menin varta vasten alennusmyynteihin, vakaana aikomuksenani ostaa kesämekko, kesähousut ja pusero.

Kiersin koko Turun keskustan, kaikki vaatekaupat. Stockman, Halonen, Gerry Weber, Zara, Wiklund, Lindex, Hennes, Indiska - ja monta muuta. Tein totista työtä monta tuntia enkä ostanut mitään.

Missä lymyävät kaikki kauniit kukkamekot, joissa on lyhyet hihat ja kaula-aukko, josta vyötärömakkarat eivät vilkkuisi? Sellaista materiaalia, joka laskeutuu kauniisti eikä hiosta? Väri, joka sopii suomalaiselle - ei siis hailakka joku, ei räikeä vihreä tai kirkkaankeltainen eikä -taivaan tähden! -ainakaan musta.

Miksi minusta aina tuntuu siltä, että kaikki myytävänä olevat vaatteet on tarkoitettu joillekin muille, ei koskaan minulle? Joko ne ovat liian nuorekkaita tai sitten aivan liian tätimäisiä. Ei kai vika sentään voi olla yksin vaatteissa?

Olisi mukava olla tyylikäs ja persoonallinen, mutta miten? Kuinka se voisi onnistua ilman, että tuntisi olevansa jonkun toisen vaatteissa? Olen nähnyt kuusikymppisiä naisia - jos ikä nyt on joku kriteeri - upeissa vajaamittaisissa housuissa, tyylikkäissä yläosissa ja maiharit jalassa. Kokeilin tänään semmoisia vajaamittaisia housuja ja näytin yksinomaan kummalliselta.

Sellaiseen maiharilookiin tarvittaisiin ihan erilainen asenne. Omani riittää vain tuohon pellavamekkoon, jonka sitten lopulta ostin Myllystä. Huivi on Lindexin.

Ostamani mekko tuntui heti tutulta ja kotoisalta, vaikka onkin kaikkea muuta kuin se liehuhelmainen kukkamekko, jonka kuvittelin ostavani. Syykin selvisi, kun kotimatkalla muistin, että minulla on ollut melkein samanlainen, voi vieläkin olla jossain. Ehkä se tekee seuraa niille noin kymmenelle siniselle paitapuserolle, jotka omistan.

Jospa se sitten on minun tyylini se. Vähän tylsä, mutta turvallinen.