sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Mitä tapahtui kun luovuin sokerista


Viimeksi lupasin kertoa, mitä tapahtui, että mahdun taas vuonna 2010 ostamiini housuihin. Nyt kerron.

Temppu oli varsin yksinkertainen: luovuin sokerista.

Kaikki alkoi, kuten usein monet hyvät asiat, kirjasta. Luin alkuvuodesta Lisa Mosconin tietokirjan Aivoruokaa - syö paremmin, ajattele kirkkaammin. Etsin tarkoituksella kirjaa, joka kertoisi, miten ravinto parantaa aivojen toimintaa ja Mosconin kirjassa se kerrotaan. Opus innoitti minua, mutta sen ruokaohjeet olivat aika kaukana omasta keittiöstäni kuin myös suomalaisesta ruoasta yleensä ja jäivät siksi kokeilematta. Yksi neuvo kirjassa kuitenkin oli, joka vaikutti helpolta toteuttaa, sokerin välttäminen.

Suhteeni sokeriin ei koskaan ole ollut intohimoinen. Söin mielelläni jäätelöä, kakkua ja suklaata, mutta en ollut mitenkään riippuvainen niistä. Jos mieli teki ja tekihän se aika usein, söin vaikka pussillisen suklaapäällysteisiä lakritseja, pari muhkeaa palaa kermakakusta tai ison jäätelön useana päivänä viikosta. Kahviin en laittanut sokeria enkä juonut sokerisia juomia.

En vältellyt makeaa, sillä paino-ongelmia minulla ei ollut. Painoni pysyi samana kymmeniä vuosia, mutta silti vuonna 2010 ostetut housut alkoivat vähitellen ahdistaa vyötäröltä ja jäivät sitten käyttämättä.

Sokerilakkoni ei nytkään ole täydellinen. En ole syönyt karkkia, suklaata, jäätelöä enkä kakkuja, mutta päiväkahvin kanssa olen syönyt palan rusinapitkoa aika usein. Ero entiseen on silti huomattava ja hyvin pian aloinkin nähdä sokerin välttelyn vaikutukset. Dramaattisinta oli se, että vatsavaivat, jotka olivat kuuluneet elämääni "aina", helpottivat. Vatsaani tuli rauha ja turvonnut olo, joka vaivasi usein, hävisi.

Jotain ihan oikeasti hävisi myös vyötäröltäni, sillä kun eräänä päivänä kaivoin vanhat housuni esiin ja sovitin niitä, ne mahtuivat taas kuin muinoin vuonna 2010. Kuluneena kesänä olen pitänyt niitä paljon. 

Vaaka näyttää, että painostani on hävinnyt viitisen kiloa.

Aivoille, joiden hyväksi sokerilakkoni kuvittelin koituvan, ei tunnu tapahtuneen mitään. Siihen ehkä tarvittaisiin niitä ruokia, joita Mosconi suositteli.

Tietokirjasta näkyy olevan painos lopussa, mutta kirjastosta löytyy.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti