Säästäminen on hauskaa, jos se on vapaaehtoista. Säästövinkkien antaminen sellaiselle, jonka rahat eivät koskaan kunnolla riitä, on vain ärsyttävää. Olla köyhä ja joutua säästämään kaikessa tai suunnitella rahankäyttöään ja säästää - ne ovat kaksi eri maailmaa.
Olen elänyt molemmissa. Köyhin aikani oli silloin, kun olin esikoisen kanssa kotiäitinä, kotihoidon tukea ei vielä ollut ja minulla ei ollut koskaan omaa rahaa. Koska olen aina tuntenut, etten voi ostaa itselleni mitään ellen ole itse ansainnut sitä rahaa, jonka käytän, en myöskään ostanut. En käynyt vaate- enkä muissa kuin ruokakaupoissa enkä edes ajatellut kahvilaan poikkeamista. En ostanut edes suklaapatukkaa itselleni. Mies kävi kyllä töissä, mutta meillä oli asuntolainaa ja senkin tähden rahat tiukalla.
Se ei totisesti ollut hauskaa, mutta kannusti kekseliäisyyteen. Ompelin muun muassa vanhoista lakanoista itselleni puseroita ja käytin niitä ihan tyytyväisenä. Nythän sellainen olisi vain ekologista.
Nyt asiat ovat jo pitkään olleet paremmin kun voin tehdä töitä, asuntovelat on maksettu ja lapset muuttaneet pois kotoa. Voin ostaa sen mitä tarvitsen ja mennä kahvilaan jos huvittaa. Olen kiinnostunut myös säästämisestä ja sijoittamisesta.
Sijoittaminen on nyt muodissa ja minäkin innostuin taannoin siitä kovasti. Huvittelin korkoa korolle -laskurilla ja harmittelin sitä, että olen jo näin vanha enkä ehdi kunnolla vaurastua. Nyt pahin into on laantunut ja vaikka harjoitan pienimuotoista sijoittamista edelleen, olen tajunnut yhden asian:
tulen tuskin koskaan käyttämään sijoituksiani mihinkään.
Sijoitustermeillä ilmaistuna en ole treidaaja vaan holdaaja oikein viimeisen päälle.
Tässä voisi olla ajatuksen paikka muillekin säästäjille ja sijoittajille. Säästätkö rahaa vai keräiletkö sitä? Oletko varma, että pystyt joskus nostamaan säästörahojasi ja toteuttamaan sen unelman, jota varten säästit?
Entä pahan päivän vara? Milloin on tarpeeksi paha päivä? Tunnen ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä kituuttaneet saadakseen rahaa pankkiin ja onnistuneet siinä mutta eivät kykene käyttämään senttiäkään säästöistään, vaan hamuavat aina vain lisää ja lisää. Vaivalla ja kieltäymyksillä kootut säästöt ilahduttavat aikanaan perikuntaa.
Nyt ajattelen, että on järkevää pitää jonkin verran rahaa säästössä pahan päivän varalle, mutta jos sen ja jokapäiväisen kulutuksen väliin jää jotain, niin sen voi surutta käyttää omaksi ilokseen. Jos minä en osaa nyt nauttia maksullisista huveista, niin miten ihmeessä osaisin sitten, kun olen puoliksi seniili ja lähes liikuntakyvytön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti