Surkimus flunssakierteessä

Kärsin parhaillaan tämän vuoden kolmannesta flunssasta. Koko alkuvuosi on siis mennyt enemmän sairaana kuin terveenä tai edes toipilaana.

Freelancerina minulla on mahdollisuus hallita omaa kalenteriani ja niinpä sairastuminen ei välttämättä merkitse katastrofia. Voin siirtää haastatteluja, lykätä töitä huomiseen tai ensi viikkoon tai vain ilmoittaa (tosin äärimmäisen harvoin) etten nyt pystykään hoitamaan lupaamaani juttukeikkaa.

Sairaslomaa minun on turha mennä hakemaan, sillä käsittääkseni freelancereilla on edelleen kymmenen päivän omavastuu eli jos tauti kestää yli kymmenen päivää, niin vasta sitten saa jotain korvausta.

Ajattelen usein niitä ikäisiäni, jotka ovat "oikeissa" töissä, esimerkiksi hoitoalalla tai teollisuudessa. Kuinka ihmeessä ne ihmiset jaksavat? En usko, että itse selviäisin kovin hyvin kolmivuorotyöstä: esimerkiksi juuri nyt olo on sellainen, etten millään pystyisi hoitamaan edes päivä- saati yövuoroa.

Käyn parin viikon välein auttelemassa kahdeksankymppistä tätiäni. Olin tänäänkin, sillä tädillä myös oli nuha ja ajattelimme, ettei ehkä haittaa, vaikka minullakin on.

Kävimme yhdessä kaupassa ja apteekissa. Asiat hoidettuamme oikaisimme hetkeksi sohvalle, molemmat aika uupuneina. Hetken huilattuamme täti könysi huonoilla jaloillaan pystyyn.

- Menen kahveeta keittään. Makaa sinä ny vaan kun näytät niin surkeelta.