Kun suunnittelimme tätä taloa, haaveilin työhuoneesta, jossa on uusi, valkoinen sähköpöytä, valkoiset säilytyskalusteet eikä mitään vanhaa (paitsi minä). Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, työhuone on tuupattu täyteen vanhoja huonekaluja, osa koiransyömiä tai muuten kuluneita. Haaveeni uusista huonekaluista haihtuivat asuntokauppariidan jälkiselvittelyihin ja toisaalta: nämä ovat ihan hyviä.
Nyt täällä on sentään uusi matto. Kuva ei tee sille oikeutta eikä näytä sitä, että matossa on täsmälleen samat värit kuin eteisen tapetissa.
Ihan mutkattomasti maton hankinta ei sujunut. Selasin mattoja netistä ja löysin mieleiseni Askon valikoimista, tämän. Kävin viime perjantaina Raision Askossa ja tein kaupat. Matto on tilaustuote, joten en saanut sitä mukaani.
Kotona tulin heti katumapäälle. Mitä oikein ajattelin! Kirjava matto ei ollenkaan sovi tänne ja kaupan näytekappale ei edes ollut yhtä nätti kuin kuvassa. Sitä paitsi se oli keinokuitua.
Muistin Eija Rasinmäen matot ja ajattelin, että saisinpa sellaisen jostain. Olen aina pitänyt Rasinmäen matoista, sillä ne ovat sopivan erikoisia ja kuitenkin tavallisia, kodikkaita ja mukavia.
Eilen kävimme Askossa uudestaan ja siellä iskin silmäni tuohon kuvan mattoon. Mukana ollut mies oli samaa mieltä ja niinpä ostimme maton. Sattui vielä niin hyvin, että menossa oli viikonlopputarjous, kaikki matot puoleen hintaan.
Vasta kotona huomasin, että maton suunnittelija on kuin onkin Rasinmäki.
Noloa tämmöinen vekslaaminen. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vaikeampi minun on päättää asioita, edes sitä, mitä oikeasti haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti