Me toteutimme unelman, jota monet muut vasta hautovat: muutimme kaupungista maalle. Kun virallisesti muutuimme turkulaisista laitilalaisiksi, minä olin 60- ja mies 69-vuotias. Siitä on nyt vajaat kaksi vuotta.
Muutimme Turun keskustan tuntumasta, tiiviisti rakennetulta puutaloalueelta tänne korven syrjään, jonne ei näy naapureita. Rakennutimme uuden talon vanhan (yläkuvassa) viereen. Vanha talo oli meidän kesämökkimme lähes 20 vuotta.
Olemme viihtyneet valtavan hyvin. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki olisi sujunut pelkästään hienosti. Yksi asia, joka kannattaa ottaa huomioon kun tällaista muuttoa suunnittelee on se, että kaupungista maalle muuttaminen ei tee kenestäkään eri ihmistä. Suomen kaltaisessa maassa me kaikki olemme enemmän tai vähemmän maalaisia, mutta ne, jotka ovat asuneet ikänsä keskellä kaupunkia, ovat omaksuneet kaupunkilaisen tavan elää. Ei sitä muuteta noin vain.
Voiko maalla elää samalla tavalla kuin kaupungissa? Tietysti voi, mutta se tarkoittaa sitä, että talo ja ulkorakennukset rapistuvat, piha kasvaa umpeen ja jos tulee lunta, tiet tukkeutuvat. Ne ihmiset, joiden talot ja tilat on hienosti hoidettu, ne tekevät töitä koko ajan. Maalla asuminen, jos talonsa ja pihansa hoitaa hyvin, on todella työlästä.
Tässä on se ongelma. Minulla on rima aika korkealla sen suhteen, millaista meillä pitäisi olla, mutta ei aikaa, voimia eikä osaamista tavoitteiden saavuttamiseen. Mies ottaa paljon rauhallisemmin, asian kerrallaan, ilman turhaa kiirettä. Minä puolestani tuskastun vähän väliä, kun ei jo ole valmista ja joskus ahdistun niin kovin, että kadun koko muuttoa ja ajattelen, että meidän ei olisi ikinä pitänyt hankkia mitään näin suurta.
Silloin, kun meillä oli vain tuo kesämökki, harmittelin silloinkin sitä, kuinka vähän minulla oli aikaa tehdä varsinkin piha- ja puutarhatöitä. Silloin kuvittelin, että jos asuisin täällä, pystyisin tekemään paljon enemmän. Ei se kuitenkaan ole mennyt niin. En edes tiedä, mistä se varsinaisesti johtuu, mutta totuus on se, että piha on paljon huonommassa kunnossa kuin ennen.
Maalle on kyllä helppo muuttaa, sillä taloja on myynnissä ja hinnat alhaalla. Työmatkakaan ei välttämättä ole mikään ongelma. Esimerkiksi täältä Laitilasta ajaa noin kolmessa vartissa Turun keskustaan. Täällä on nytkin monta mukavan näköistä taloa myynnissä ja Laitila on oikeasti kiva paikka.
Itse olen tyytyväinen tähän sijaintiin. Tarkoitan myös sitä, että olemme täällä vähän syrjässä. Minulla ei ole mitään naapureita vastaan, mutta en ehkä haluaisi olla kylän silmätikkuna ja jos muuttaa pieneen kylään, jossa ei ikinä tapahdu mitään ja jossa samat ihmiset ovat asuneet vaikka kuinka kauan, jo se, että joku muuttaa sinne, on tapaus.
Naapureiden kanssa on kuitenkin parasta olla hyvissä väleissä. Sen joka muuttaa maalle, täytyy ymmärtää, että hän muuttaa osaksi yhteisöä. Jos haluaa erakoksi, pitää sitten muuttaa niin kauas ja niin syrjään, ettei siellä ole kymmenien kilometrien etäisyydellä ketään. Täällä, missä eletään naapureina ja kyläläisinä, on otettava muut ihmiset huomioon ja yritettävä toimia myös yhteiseksi hyväksi. Jos kylässä harrastetaan kylätoimintaa, siihen kannattaa mennä mukaan. Meidän kylällämme sellaista ei valitettavasti ole, mutta Laitilassa on useita kyliä, joissa on hyvin aktiivisia kyläyhdistyksiä.
Kaupunkilaiselle ajatus maalla asumisesta voi olla kuin suloinen kesäpäiväidylli. Päivä paistaa ja avoinna olevasta ikkunasta henkäilevä leppeä tuuli leyhyttää valkeaa pitsiverhoa (todellisuudessa ikkunaa ei voi pitää noin vain auki, sieltä tulee heti leegio kärpäsiä).
Ja onhan tämä sitä, sitäkin. Kuin myös tätä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti