Ennakoin kirjastojen sulkemista ja hain tänään vähän luettavaa. Kävin samalla luontaistuotekaupassa ostamassa havupuu-uutetta, tyrnimehua ja sinkkiasetaattia.
Havupuu-uutetta olen käyttänyt jo kymmeniä vuosia. En tiedä, onko siitä ollut minulle hyötyä, mutta ainakin olen säästynyt vakavilta taudeilta tähän asti. Tyrnimehua juon nyt C-vitamiinin takia ja sinkkiasetaattia ostin ihan sen takia, että sitä on niin vahvasti suositeltu flunssan torjumiseen.
Otan siis coronan vakavasti, vaikka joku saattoi viime päivityksestäni ymmärtää toisin. En vähättele asiaa ja teen parhaani, etten sairastuisi tai tartuttaisi. Olen silti sitä mieltä, että coronan ympärillä on nyt joukkohysterianomaisia piirteitä ja että ihmiset, jotka panikoituvat helposti, ovat nyt suuressa vaarassa. Mielen järkkyminen on vähintään yhtä kamalaa kuin paha flunssa.
Edelleen olen sitä mieltä, että tästä seuraa myös hyvää. Corona on ehkä juuri se ravistus, jota me yltäkylläisessä ja yksilökeskeisessä maailmassa eläneet tarvitsimme ymmärtääksemme ainakin hetken, ettei kaikki riipu vain siitä, että kun tahtoo tarpeeksi niin aina onnistuu. Ja että jos itseltä tähän asti on onnistunut, niin joltakin toiselta ei onnistu vaikka kuinka tahtoisi. Ihmisen elämässä vaikuttaa jokin suurempi voima kuin oma tahto, tässä tapauksessa luonto itse.
Meidän perheessämme hallituksen tämän päivän päätökset vaikuttavat nyt siten, että mies on yli 70-vuotiaana karanteeninomaisissa oloissa eli pysyy kotona. Se ei kauheasti vaikuta mihinkään, sillä kotona hän enimmäkseen muutenkin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti