Englannin kuninkaalliset ja varsinkin prinsessa Diana ovat taas kovasti esillä uuden Netflix- sarjan The Crown myötä. Minä en ole sarjaa nähnyt, mutta olen kyllä kiinnostunut kuninkaallisista ja kannatan kuningashuoneiden säilymistä lämpimästi.
Maailma olisi paljon tylsempi ilman koristeellisia monarkioita, mutta se olisi myös kylmempi ja turvattomampi. Kuninkaalliset ovat merkki jatkuvuudesta, esimerkki-ihmisiä tavalliselle kansalle. Ei siinä mitään pahaa ole, ei varsinkaan kun he pelkästään olemalla olemassa tuovat suuret matkailutulot maihinsa. Henkisen johtajuuden vaikutusta ei myöskään voi eikä pitäisi vähätellä. Tietenkään se ei aina toteudu parhaalla mahdollisella tavalla.
Dianan kuoleman jälkeen on kasvanut jo uusi sukupolvi nuoria (naisia), joille traagisesta prinsessasta on ehkä tullut jonkunmoinen satuhahmo. Minä en ole koskaan ymmärtänyt sitä valtavaa hypetystä joka prinsessan ympärillä on käynyt, sillä ei hän nyt niin ihmeellinen ollut. Olihan hän kaunis, lapsirakas ja useimmiten tyylikäs, mutta siinä se. En muista, että Dianan yhteydessä olisi muisteltu yhtäkään säkenöivää keskustelua tai puitu hänen kulttuuriharrastuksiaan, yhteiskunnallista vaikuttamistaan tai oikein mitään muuta kuin miessuhteita ja pukuja. Se, että häntä joskus mainittiin maailman kauneimmaksi naiseksi on sekin vahvaa liioittelua.
Diana tuli brittihoviin aikana, jolloin Euroopassa ei oikein ollut muita kiinnostavia nuoria prinsessoja ja hän sai kantaa huomion taakkaa lähes yksin. Se oli varmasti ahdistavaa nuorelle tytölle. Ihme, että hän säilyi niinkin ehjänä. Nythän Euroopassa ja muuallakin on kauniita nuoria prinsessoja ja kuningattaria vaikka kuinka monta, esimerkiksi Bhutanin Jetsun Pema, Espanjan Letizia, Tanskan Mary tai Ruotsin Victoria.
Dianan ja Charlesin yhteiskuvista oikein huokuu se, miten vaikeaa heillä oli. Nyt on mukava katsoa sitä rentoa yhdessä olemista, mikä onnistuu Charlesilta ja Camillalta. He ovat onnellisia yhdessä ja varmasti paljon mukavampia ihmisiä kuin mitä jotkut haluavat heistä väittää.
Kuninkaallisia ei kannata kadehtia. Onhan siinä paljon loistetta, mutta on se myös kultainen häkki. Jo syntymässä ihmiselle osoitetaan tie, joka on kuljettava ja vieläpä niin, ettei kenelläkään ole moittimista. Aina pitää käyttäytyä hyvin eikä saa edes puolustaa itseään vaikka lehdet kirjoittaisivat mitä tahansa soopaa.
Voi olla, että monarkiat alkavat olla tiensä päässä. Siniverisyyden idea ei oikein istu enää tähän maailmaan ja järjellä ajatellen peritty korkea asema on ihan hölmö. Silti: kannatan monarkiaa, haluan nähdä kuninkaallisia perheitä ja uskoa, että maailmassa on jotain johon voi luottaa. Elisabeth II on ollut kuningatar koko minun elämäni. Eihän hän voi koskaan lopettaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti