Muutama päivä sitten otetut kuvat auttavat muistamaan, ettei aina ole pimeä vaikka nyt on. Kuvissa on jokapäiväistä koiralenkkimaastoani. Ei hullumpaa, vai mitä?
Olen tehnyt pieniä jouluvalmisteluja ja vähän ansiotöitä, tässä järjestyksessä. On ihan selvää, että työt ovat kovin vähissä kuten ovat olleet keväästä asti ja erityisesti nyt, kun korona taas leviää täällä Varsinais-Suomessakin. Olen kuitenkin päättänyt, että kävi miten tahansa, niin työttömäksi en enää ilmoittaudu, enköhän sentään jostain kaiva peruspäivärahan verran muutenkin.
On kovin surullista, että korona on jakanut suomalaiset. Yhteisen vastustajan luulisi yhdistävän kansaa, mutta toisin kävi. Tekee pahaa katsoa ja kuunnella näitä rokotevastaisia varsinkin kun tieteellinen perusta vaikuttaa kovin huteralta.
Minäkö sanon näin? Enkö ole juuri se, joka aikoinaan epäili suuresti omien lastensa rokotuttamista ja on muutenkin taipuvainen uskomaan mieluummin ns. vaihtoehtotietoa kuin tiedettä. Kaiken kukkuraksi epäilin alussa koronan vaarallisuutta ja pidin aiheen ympärillä käyty keskustelua turhana kohkaamisena.
Silti. Koronarokotteen ottaminen tuntuu nyt kansalaisvelvollisuudelta. Ei ole kysymys vain minusta vaan meistä ja koko yhteiskunnasta. Poikkeustilanne täytyy saada loppumaan ja jos rokotteen ottaminen on keino siihen, sitä käytettäköön. Millä keinoilla rokotevastaiset aikovat lopettaa tämän piinan, se ei ole minulle selvinnyt.
Kaikki salaliittoteoriat ja pedonmerkkihöpöhöpöt voisi kyllä jättää esittämättä. On ihan kylmäävää, mitä kaikkea ihmiset uskovat, kun tarpeeksi vakuutellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti