Siivosin keittiön kaappia ja päätin esitellä perheeni varmuusvaraston. Purkki hernekeittoa ja kaksi purkkia tomaattipyreetä. Kuinka kauan näillä pärjäisi poikkeusoloissa?
Innostuin jossain vaiheessa varmuusvaraston kokoamisesta, kun luin erään ihmisen selvityksen hänen omasta varastostaan, joka oli paitsi monipuolinen, myös kauniisti järjestetty. Siellä oli vaikka mitä ja varaston omistaja kertoikin, että hänen ei koskaan tarvitse lähteä kauppaan vaikka taloon tulisi yllätysvieraita, sen kun vain kävelee muhkeaan varmuusvarastoonsa ja ottaa mitä tarvitaan. Tämä inspiroi minua vallan tavattomasti ja niinpä ryhdyin keräämään säilykepurkkeja kuiva-ainekomeron ylähyllylle. Hernekeittoa, lihapullia, nauta-sikasäilykettä, hedelmäpurkkeja.
Sitten me vähitellen söimme kaiken emmekä ostaneet uusia tilalle ja tässä nyt ollaan.
Meiltä on kymmenen kilometriä lähimpään kauppaan. On kuitenkin vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että me molemmat olisimme useita päiviä kykenemättömiä käymään kaupassa tai ettemme mitenkään saisi hankittua itsellemme ruokaa. Korona voi tietysti olla sellainen asia, joka pakottaa pysymään sisällä, mutta siinäkin tapauksessa apua on saatavissa. Se, että kaupat olisivat pitkään kiinni tai että niissä ei olisi mitään myytävää, tuntuu lähes mahdottomalta.
Kaappia siivoillessani kuuntelin radiota ja siellä puhuttiin mm. hallituksen toimista, joilla edistetään yli 55-vuotiaiden työllisyyttä. Keino on ns. eläkeputken katkaisu. Asia ei koske sinällään minua, sillä olen syntynyt ennen vuotta 1963 ja eläkeputki katkaistaan sinä vuonna ja sen jälkeen syntyneiltä.
Olisin voinut keväällä jäädä eläkeputkeen ihan helposti. Olin siis työtön ja sain päivärahaa. Jos olisin ilmoittanut itseni jatkuvaksi työttömäksi, käytännössä siis päättänyt vain lopettaa juttujen kirjoittamisen, olisin voinut oleskella kotona seuraavat kolme vuotta mitään tekemättä ja nauttia ilmaista rahaa. Oleskelua se nimen omaan olisi ollut, sillä peruspäivärahalla ei olisi menty minnekään eikä ostettu mitään ylimääräistä eikä juuri tarpeellistakaan. Eipä paljon huvittanut moinen vaihtoehto.
Olisinko jäänyt, jos työttömyyspäiväraha olisi isompi? Sain peruspäivärahaa sen takia, etten kuulu työttömyyskassaan joten ansiosidonnainen ei ole ulottuvillani.
En usko, että olisin jäänyt sittenkään. Eläkkeelle jääminen tuntuu ainakin nyt kaukaiselta ja vähän ikävältä ajatukselta enkä tunne ollenkaan olevani valmis siihen. Minun on hirveän vaikea nähdä itseni eläkeläisenä.
Mieli voi tietysti muuttua nopeasti, mutta nyt virtaa tuntuu kumminkin vielä olevan. Ei vain siihen, mitä nyt teen vaan myös johonkin uuteen. Suunnitelmia ja haaveita pitää aina olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti