keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Jouluyllätys sängyssä

Eilen, kun vaihdoin lakanoita mielestäni aika kutsuvan näköisessä makuuhuoneessamme, löysin patjojen välistä yllätyksen. Hiirenkakkaa. Miten minusta tuntuikin tässä eräänä yönä, että joku hipelöi käsivarttani eikä se ollut vieressä makaava mies.

Taloon laitettiin rakennusvaiheessa hiiriverkot, mutta lähemmin tarkasteltuna niistä löytyi nyt reikiä. Hiiret rapistelivat rakenteissa monta päivää ja kerran  törmäsin yhteen hännäkkääseen kun menin vessaan. Siitä veijarista päästiin, kun laitoin Mimmi-kissan vähäksi aikaa samoihin tiloihin ja oven kiinni perässäni.

Mutta että sängyssä, se on sentään liikaa. Hankimme pari räpsää ja tänään toinen niistä oli lauennut ja vienyt hengen pieneltä hiireltä. Olen pahoillani hiiren ja hänen perheensä puolesta, mutta joku raja on oltava.



Huomenna on jouluaatto ja meillä on kaikki tarpeellinen. Joulukukkia on oltava. Tulppaanit olisivat parhaita, mutta niitä ei tunnu olevan missään. Onko korona vienyt tulppaanitkin?

Ruusut ovat hyviä nekin. Vahasin eilen pöydän ennen kukkien asettelua ja ihastelin tuoksua joka tuli, ei kukista vaan vahasta. Olen aina vain tyytyväinen tuohon pöytään, jonka pitkän etsimisen jälkeen löysin kaksi vuotta sitten uuteen kotiimme Loviisan Aitasta Ruskolta. On ehkä liioittelua sanoa, että rakastan tuota pöytää, mutta melkein näin se on.

Olemme joulun kahdestaan. Siitä seuraa se, ettei ruokaa tarvitse miettiä sen kummemmin. Ostin pienen kinkun, muutamia punajuuria ja vähän kalaa. Mies syö kinkun ja minä kalat ja punajuuret. Aion myös tehdä pienen silakkalaatikon itselleni. Se ei kuulu meidän jouluperinteisiimme paitsi ehkä tämän jälkeen. Silakkalaatikkoa minä kuitenkin rakastan, se on varmaa. Siinä vasta hyvä ruoka!

Kävin tänään Loimaalla auttamassa tätiäni kauppareissulla ja ajoin sitten Turkuun viemään tyttärille pari joulujuttua, jotka minun piti viedä jo edellispäivänä jolloin myös olin Turussa mutta jotka unohdin. Suunnittelin, että käyn samalla Länsikeskuksen Citymarketissa hakemassa kinkun ja muut joulun ruoat, sillä sieltä minä ne hankin vuosikausia kun vielä asuimme Turussa. Tulin toisiin ajatuksiin kun näin, miten paljon autoja kaupan pihalla oli ja tulinkin sitten tänne Laitilaan omaan K-kauppaamme. Turha mennä ehdoin tahdoin tungokseen.

Tämä on kolmas joulumme tässä talossa. En ole mikään jouluhullu ja joulu onkin mielestäni ennen kaikkea lasten juhla. Lapsena joulu oli tietysti valtavan jännittävä ja silloin, kun omat lapset olivat kotona, joululla oli paljon suurempi merkitys. Nyt en enää, rehellisesti sanottuna, viitsi nähdä kauheasti vaivaa.

Hyvää joulua joka tapauksessa! Olkoon se hyvä tai huono, yksi päivä se kuitenkin vain on ja pian on taas arki.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti