Nyt on huijattu olo

 Toden totta: olen juuri se mummo savupirtin kynnyksellä, ainoa maailmassa, joka ei tiennyt sitä, minkä kaikki muut tietävät. Vai?

Kyse on blogien kommenteista. Niitä ei paljon tule ja jos tulee, ilahdun ja vastaan heti. Kuvittelen, siis kuvittelin, että nyt joku on oikein lukenut minun kirjoitukseni, saanut siitä jonkun ajatuksen ja haluaa kertoa sen minulle.

Kyse on aivan erityisesti rakennusblogistani jota pidin, kun rakennutimme taloa, siis tästä. En ole päivittänyt blogia enää pitkään aikaan, mutta sinne tulee silti kommentteja aina joskus. Sannat ja jaakot ja keitä ovatkaan ovat kertoneet muka omista projekteistaan ja saaneet minut toivottamaan onnea ja kertomaan vähän lisää meidän projektistamme joka on jo onneksi takanapäin. Ja vasta nyt minulle selvisi, keitä nämä sannat ja jaakot todellisuudessa ovat: mainosmiehiä, jotka kalastelevat kävijöitä yritysten sivuille. Nyt vasta klikkasin kommentoijien nimiä ja tajusin tämän. Tyhmä minä.

Poistin suutuspäissäni kaikki Valo ikkunassa -blogin kommentit. Sielä oli myös ihan oikeiden ihmisten kirjoittamia, mutta sinne menivät nekin. 

Eihän tässä mitään rikollista ole, mutta ikävää kuitenkin. Ennen muuta on ikävä taas kerran tajuta, kuinka sinisilmäinen minä olen, uskon aina, että ihmiset ovat tosia ja oikeasti sillä asialla, millä sanovat olevansa. Useimmiten näin on, siihen uskon yhä.

Mutta kyllä nyt harmittaa. Ja hävettääkin, vähän, vaikka enhän minä ole mitään höpöhöpökommentteja kirjoittanut. Hävetkää te, jotka niin teette.