Onnellisen hiihtäjän ajatuksia maallemuutosta

 

Tein hiihtoladun tuohon vasemmalla näkyvälle pellolle. Nyt olen nauttinut hiihtämisestä jo kolmena päivänä, todella nauttinut, sydämeni pohjasta.

Hiihtäminen nyt on sitä sun tätä. En ole taitava hiihtäjä, vaikka lapsena hiihdin paljon. Lapsuudesta on kuitenkin paljon aikaa ja välissä on kymmeniä vuosia ilman suksia. Ihmeellisesti voi kuitenkin tavoittaa lapsuuden tunnelmia kun ympärillä on koskematon hanki, hiljaisuus ja tämä ihana maaseutu. Samoin kuin lapsena, niin myös nyt kannoillani tulee koira joka nauttii lumesta yhtä paljon kuin minä.

Täällä ei tarvitse tuntea laturaivoa eikä ole väliä, millaisissa varusteissa hiihtää. En edes omista hiihtohousuja enkä ensimmäisiäkään teknisiä urheilutekstiilejä. 

Uskaltauduin jopa laskemaan mäkeä. Viimeksi kun yritin, kaksi vuotta sitten, kaaduin kipeästi. Nyt ajattelin, että kun lunta on paljon ja se on pehmeää, uskallan. Kun pääsin alkuun, en olisi malttanut ollenkaan lopettaa. Mäki on pieni, pikkulasten ja mummojen, mutta hauskaa on.

Mietin tänään hiihtäessäni niitä ihmisiä, jotka joutuvat kärvistelemään pienissä kaupunkiasunnoissa, koronan takia entistä suljetummissa. Maalle muuttaminen voi siellä tuntua houkuttelevalta. Yritin keksimällä keksiä asioita maalle muuttamisen puolesta ja vastaan, mutta aurinkoisessa lumieuforiassani en oikein keksinyt muita kuin hyviä puolia. Täällä on tilaa, rauhaa, ihana luonto ja pala omaa maata vaikka maa ei koskaan ole kenenkään omaa vaan hetken vain lainassa. Juridisesti se on kumminkin omaa kun se on omalla rahalla maksettu. Jos elämän laatua ajattelee, niin täällä sitä on.

Jos ajattelee vain rahaa, on ehkä parempi pysyä kaupungissa. Ei tämä muutto meillekään mikään sijoitus ollut, ei todellakaan. Ei rahallisesti hyvä sijoitus mutta kuka tietää, ehkä se oli kuitenkin hyvä sijoitus tulevaisuuteen; maailmassa tapahtuu kaikenlaista ja voi käydä niin, että pieni maapaikka on joskus kultaakin kalliimpi.

Jos sinä haaveilet maalle muuttamisesta, niin mikä estää? Esimerkiksi täällä Laitilassa on hyvät palvelut, aitoa maaseutua ja kuitenkin vaikkapa Turkuun vain 60 kilometriä. Eihän se ole mitään nykyään.

Ihan ummikkona ei kuitenkaan kannata lähteä matkaan. Tarkoitan sitä, että jos ei ole yhtään kokemusta tai edes käsitystä pihatöistä tai remontinteosta, voi tulla hätä käteen. Parhaiten täällä selviää, jos osaa rakentaa, remontoida, hoitaa puutarhaa ja tehdä metsätöitä. Kun harva kaupunkilainen kuitenkaan osaa, kannatan lämpimästi maallemuuttajien perehdytyskursseja tai kokeiluja, joissa on mahdollista asua jonkin aikaa maalla ilman sitoumuksia tulevasta. Tietääkseni tällaista suunnitellaan parhaillaan jossain päin Suomea.

Nykypäivän suksisauvoista ei muuten ole mitään iloa paksussa lumessa. Niistä puuttuu sompa (kuka edes tietää, mikä se on!) joten ne uppoavat esteettä niin pitkälle kuin lunta riittää. Se tekee peltohiihtämisestä erityisen hankalaa.

Siitä huolimatta hiihdän mieluiten omia latujani.