perjantai 30. huhtikuuta 2021

Tästä oli vaikea kirjoittaa


 

Tämä kolumni julkaistiin Laitilan Sanomissa tänään, vappuaattona.

En ole koskaan ennen julkaissut omia juttujani missään sen jälkeen, kun ne ovat olleet jossain lehdessä. Tämä on kuitenkin poikkeus monella tapaa, ei vähiten siksi, että minulla oli kauhea kynnys kirjoittaa koko asiasta. Kynnys syntyi varmaan siitä, että vaikka itse ongelma on onnellisesti ratkaistu, minua hävettää yhä se, että se edes syntyi.

Jätin nuorena lukion kesken syistä, jotka olivat todellisia ja painavia, mutta silti olen tuntenut epäonnistuneeni. Ainahan on niitä, jotka menevät kaikkien esteiden läpi, selviävät epäinhimillisissä oloissa ja ovat tohtoreita ennen kuin täyttävät 25. Heihin verrattuna - ja keihinpä sitä itseään vertaisi ellei heihin - olin luuseri.

Olisin halunnut kertoa kolumnissani myös sen, mikä viimein sai minut tarttumaan toimeen ja aloittamaan iltalukion, mutta selitys ei olisi mahtunut. Niinpä kerron sen tässä: 

ystäväni Anna-Silja lähetti minulle ihan hupimielessä laaditun kyselyn, jossa haluttiin tietää esimerkiksi, mitä tein viisi vuotta sitten.

Yritin muistaa, mutta mitään ei tullut mieleen. Kaivoin vanhat kalenterit esiin ja tarkistin niistä viiden vuoden takaiset tapahtumat. Ihmettelin, miten äkkiä aika oli kulunut. Sitten tulin ajatelleeksi, että jos olisin aloittanut iltalukion viisi vuotta sitten, olisin jo käynyt sen.

Se oli pysäyttävä ajatus. Olin miettinyt vuosien ja vuosikymmenien ajan lukion uudelleen aloittamista, mutta ajatukseksi se aina jäi. Kunnes sitten sinä nimenomaisena päivänä ajattelin asian loppuun asti: jos olisin aloittanut, olisin jo lopettanutkin.

Seuraavana päivänä kävin ilmoittautumassa kouluun.

Happy End. Tässä ollaan:


Hauskaa vappua!


2 kommenttia: