Mitä sanoisi Huvila ja huussi?

 

Tein eilen kevätsiivouksen vanhassa talossamme. On aina yhtä ihanaa saada kaikki valmiiksi, silloin on pakko pysähtyä vähäksi aikaa ja vain katsoa. Kuvakin piti ottaa, tietysti.

Tupa ei pärjäisi missään sisustuskilpailussa, mutta minun silmissäni se on kaunis. Mikä parasta, siellä on hyvä olla. Tunnelma on aina jotenkin seesteinen ja kun missään ei hurise yhtään sähkölaitetta, hiljaisuus hivelee korvia.

Tuvassa kaikki ei ole niin vanhaa kuin miltä ehkä näyttää. Katto taitaa olla alkuperäinen, mutta seinät ja lattia on remontoitu joskus 1990-luvulla, muutama vuosi ennen kuin me ostimme talon. Sitä, milloin talo on rakennettu, ei kukaan tunnu tietävän.

Ihmettelen aina kun törmään ihmisiin, jotka eivät tiedä sukunsa historiasta paljon mitään. Se on tietysti ymmärrettävää silloin, kun on vaikka oven taakse jätetty löytölapsi, mutta yleensä on aika helppo selvittää sukujuuria jos vähääkään kiinnostaa. Olen muutamia kertoja tavannut jopa isojen sukutilojen isäntiä, jotka eivät tiedä, kuinka kauan tila on heidän suvullaan ollut.  

Jos ei ole kiinnostunut historiasta, elää ohuella pohjalla. On vaikea edes käsittää, miten sellainen ihminen hahmottaa maailman - maailman, jossa on vain yksi taso, nykyisyys ja ehkä myös tulevaisuus joskin se on pakosta pelkkää kuvitelmaa.

Nyt kun kirjoitan tätä, ulkona sataa taas. Ehdin vielä ennen sadetta tehdä vähän kasvimaahommia ja kylvin porkkanoita, persiljaa ja tilliä. Luonto huolehtii parhaillaan kastelusta.

Myös äitienpäivää on vietetty asianmukaisin menoin. Olen usein äitienpäivänä saanut aamukahvin sänkyyn, mutta nyt en enää halua. Kahvin juominen sängyssä on vaivalloista kun muutenkin aamuisin on sen verran kankea, että hyvä, kun sieltä sängystä pääsee pois.

Oma äitienpäiväni oli onnellinen, mutta tiedän, että monet naiset huokaisevat helpotuksesta, kun tämä päivä on ohi. Eivät vain ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia vaan monet sellaisetkin, joiden äitiys ei mennyt hyvin. Äitienpäivä voi herättää todella kurjia tunteita joista ei oikein voi edes puhua kenellekään.  Kun kaikkialla tuntuu olevan pelkkiä ruusuin ja lahjoin hemmoteltuja, onnistuneita ja rakastettuja äitejä, oma onnettomuus hävettää.

Sen takia olen sitä mieltä, että äitienpäivän voisi muuttaa joksikin muuksi. Tai vaikka lakkauttaa.