maanantai 5. heinäkuuta 2021

Panos-tuotos -suhde on pahasti miinuksella


 Tämä tässä on kasvimaa. Eikä mikä tahansa kasvimaa vaan se, jonka suurella vaivalla tein, kaivoin lapiolla ruohikon pois, toin kompostia ja kalkitsin, möyhensin ja muokkasin ja noukin rikkaruohojen juuret pois.Sitten kylvin ja istutin ja peitin kaiken harsoilla -  sen jäljiltä ovat nuo kivet.

Kasvimaa ei ole noin tyhjä siksi, että sen runsas ja aikainen sato olisi jo korjattu. Se on noin tyhjä siksi, ettei mitään satoa edes tullut, suurin osa siemenistä ei itänyt lainkaan. Edes herneet, idioottivarmat herneet, eivät itäneet, vaikka kylvin niitä kaksi kertaa. Tai no, taitaa siellä olla viisi herneenvartta ja kaksi lupaavaa herneenpalon alkua.

Onneksi ei ole elämä tästä kiinni. Jos minun pitäisi elättää itseni saati joku muu puutarhaviljelyllä, tragedia olisi jo tapahtunut.

Kastelin tänään puutarhaa pari tuntia. En kasvimaata, sillä mitä tyhjää kastelee, vaan marjatarhaa, jossa on valtavasti vadelmia tuloillaan sekä suurinta perennapenkkiäni, jota en yleensä kastele ollenkaan. Nyt on kuitenkin niin kuumaa ja kuivaa, että tein poikkeuksen. Meillä on tynnyreitä ja kaksi isoa säiliötä sadeveden keräämistä varten ja niistä on hyvä ottaa. 

Aiheeseen sopivasti kävin tänään Pyhärannassa tekemässä juttua vesiongelmista. Siellä ollaan vaikeuksissa, kun vedentulo voi välillä jopa kokonaan loppua. Siellä ei kastella kukkapenkkejä saati nurmikoita, vettä pitää säästää. Aihe kuumentaa tunteita.

Tänään olikin täysi työpäivä. Ryhdyin kirjoittamaan jo seitsemältä - koira herätti varttia yli viisi - ja ajattelin, että ehdin mukavasti kirjoittaa pari juttua ennen kuin lähden sinne Pyhärantaan. Ehdinkin, mutta kun katsoin kalenteria huomasin, että olin sopinut meneväni jutuntekoon tuntia aiemmin kuin muistin ja sitten olikin jo kiire. Ehdin kyllä kaiken. Kaiken muun, paitsi syömään mitään. Niinpä sitten kun sain hommat hoidettua ja tulin kaupan kautta kotiin, sorruin taas pussilliseen perunalastuja.

Olen päättänyt vaikka kuinka monta kertaa, että en osta enää rasvaisia, epäterveellisiä ja turhaakin turhempia (mutta niin hyviä!) perunalastuja mutta minkäs ihminen itselleen voi.

Kannatan ehdottomasti terveellistä ruokaa ja säännöllisiä ruoka-aikoja. Noudattakoon mielihyvin se, joka pystyy. Itse pystyn ryhdistäytymään vain joskus, silloin, kun olen katsonut televisiosta jotain oletmitäsyöt -ohjelmaa ja saanut siitä innoitusta.

Eräskin innoitus syntyi kun luin juttua salaattibaarista, jonka kuka tahansa voi perustaa omaan jääkaappiinsa. Loistoidea! Ei tarvita muuta kuin käteviä lasipurkkeja joihin pilkotaan kerran viikossa erilaisia kasviksia ja vaikkapa kypsää broileria. Siitä sitten sekoitetaan helposti ja nopeasti terveellisiä salaatteja.

Kävin oitis ostamassa käteviä lasipurkkeja.

Siitä on ehkä kaksi vuotta aikaa. 

Jonain päivänä, jonkun toisen innoituksen vallassa, ostan niitä kasviksia. 



2 kommenttia:

  1. Voi miten kiva kuulla, että sinunkin innostuksesi lopahtaa. Minä olen juuri tuollainen. Herkästi innostuva ja yhtä herkästi lopahtava. Olen aloittanut ties mitä ja ei aikaakaan kun huomaan palanneeni vanhaan ja tuttuun epäjärjestykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisivatko ne niitä Laurin heikkouksia vai ihan vain luonteenpiirteitä?

      Poista