The Voice of Finland -sukkia

Päätin viime syksynä, etten osta yhtään uutta lankakerää ennen kuin vanhoista on tehty jotain. Nyt olen kutonut toistakymmentä paria sukkia. Kuvassa on osa niistä.

Kudon kun katson televisiota. En edes pysty istumaan tekemättä mitään. Kyse ei ole ahkeruudesta vaan jonkun sortin hermoviasta, luulen.

En katso televisiota kovin paljon, mutta jos ryhdyn seuraamaan jotain ohjelmaa, haluan nähdä kaikki jaksot. The Voice of Finland on yksi suosikeistani.

Tänä vuonna ohjelmassa on mielestäni erityisen hyviä laulajia. Kaikki ovat olleet hyviä. Valitettavasti suosikkini, suomen kieltä opiskeleva Ilkka Olkku putosi pois, häntä olisin halunnut kuulla paljon enemmän.

Tähän asti ammattimuusikot ovat tehneet valintoja, päättäneet, ketkä jatkavat. Loppujaksoissa yleisö pääsee äänestämään ja sitten käy taas kuten ennenkin, että voittajaksi ei valita parasta ja kiinnostavinta vaan joku tango- tai humppahemmo jota kukaan ei enää vuoden tai kahden jälkeen muista. Se on harmi ja minuakin harmittaa vaikka järjellä ajatellen sillä ei ole minun elämääni yhtään mitään vaikutusta, voittakoon kuka hyvänsä. 

Olen kiitollinen siitä, että omat lapseni ovat pysyneet poissa tuollaisista kilpailuista. Yksi tyttäristä tosin osallistui taannoin Onnenpyörä-kisaan, mutta se on sentään vain yhden jakson mittainen. En tiedä, mitä siitä olisi tullut, jos olisin joutunut viikosta toiseen jännittämään lapsen puolesta.

En ole muuten tänäänkään ehtinyt olla työtön. Askartelin aamupäivän yhden jutun kimpussa ja siitä riittää vielä huomisellekin. Sitten päivällä muuan ihminen lähetti sähköpostia ja toivoi että minä tulisin tekemään juttua eräästä asiasta.

Tuntuu hyvältä, kun joku sanoo, että haluaa juuri minut jutuntekijäksi. Sitten ajattelen kuitenkin heti perään, että miten niin ja miksi ihmeessä?

Minun sukupolveni osaa kyllä kutoa sukan mutta ei uskoa itseensä. Nuoremmilla se taitaa usein olla toisin päin.