8-vuotias Vilja on ollut meillä vajaan vuoden ja aamulla olin varma, että se lähtee pois meiltä.
Elämässäni on ollut neljä koiraa, Vilja on viides. Ensimmäinen oli viisas ja rauhallinen sekarotuinen, mustavalkoinen Piki. Toinen kiltti ja surullinen saksanpaimenkoira Haida. Kolmas ylivilkas mutta vanhemmiten rauhoittunut kodinvaihtaja Muru, mustavalkoinen sekin. Sitten Venäjän rescue Nonna, kullanvärinen neuroosikimppu, ikimuistoisten, joskaan ei aina niin hauskojen hetkien kumppani. Vilja muistuttaa Nonnaa ulkonäöltään hyvin paljon, mutta on luonteeltaan kiltimpi ja pehmeämpi.
Kun etsin koiraa viime kesänä, halusin löytää aikuisen, hyvin pidetyn koiran, jolla ei ole käytösongelmia. Nonnan käytösongelmat ovat niin hyvin muistossa, että ajattelin tällä kertaa olla viisaampi. Viljassa luulin löytäneeni sen, mitä hain. Vilja on rakastettu lemmikki, josta omistaja joutui luopumaan terveydellisistä syistä.
Viljassa ei olekaan mitään muuta vikaa kuin se, että koira ei ole sisäsiisti. Se siis pissaa sisälle. Ja tänä aamuna - kun ensin olin valvonut yöllä ja siivonnut lammikon lattialta ja kun vielä löysimme yllätyslaimiskan eteisen kynnysmatolta - olin ihan kypsä lähettämään koiran hetimiten hevon kuuseen.
Sisäpissaaminen näyttäisi olevan henkistä laatua oleva ongelma. Eniten minulle ja miehelle, jota uuden talomme lattiat säälittävät. Koira ei nähtävästi osaa pitää asiaa ongelmana ollenkaan. Se ei yleensä edes pyydä ulos, menee vain ja laskee takamuksensa muina tyttöinä.
Olemme yrittäneet kaikenlaista. Otimme esimerkiksi koiran nukkumaan makuuhuoneeseemme ja silloin yöt sujuivatkin oikein hyvin. Harmi vain, että miehellä alkoi henkeä ahdistaa ja kun henki ei lopulta meinannut ollenkaan kulkea, oli keksittävä jotain muuta.
Seuraavaksi laitoimme koiran yöksi kodinhoitohuoneeseen ja kuistille, joissa on laattalattiat. Veimme vielä kissan Viljan seuraksi, ettei olisi yksinäistä. Muutama yö sujui hyvin, mutta nyt pissaaminen taas jatkuu.
Tilasin koiralle lääkärin. Haluan nähdä, onko pissaamiselle jokin elimellinen syy vaikka epäilen vahvasti, ettei ole. Toisaalta toivon, että olisi, sillä silloin asia voitaisiin ehkä hoitaa.
Jos nyt ajattelet, että ehkä Vilja ei pääse ulos riittävän usein niin kerron senkin, että se viedään viimeiselle iltapissalle puolenyön maissa ja aamulla se pääsee ulos kuuden, seitsemän aikaan.
Minulla on nyt aika neuvoton olo. Jos lääkäri ei löydä ongelman syytä, en tiedä, mitä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti