sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Talo muuttaa maiseman mutta ei välttämättä kauniimmaksi



Molemmissa kuvissa on sama paikka. Ylemmässä loiva rinne on vielä koskematon, vain kuvaan ennen kuulunut navetta on purettu pois.

Alakuvan otin siksi, että saimme ensimmäiset kääpiövuorimännyt istutettua. Tähän tien reunaan niitä tulee vielä muutama ja sitten tuonne vasemmalla puolelle, talon eteen rinteeseen, paljon lisää. Tarkoitus on, että männyt muodostavat ennen pitkää tuuhean, yhtenäisen kasvuston.

En saanut ostettua kääpiövuorimäntyjen taimia tämän enempää. Täällä Laitilassa niitä ei ollut missään ja netistä selvitin, että lähimmät olivat Euran Hankkijalla. Kävin siellä perjantaina ja ostin kaikki myymälän taimet, kaikki kymmenen.

Istutimme taimet seulottuun peltomultaan, johon lisäsimme kymmenen säkkiä luonnonturvetta. Istutuksen päällä on silppua, jota saimme, kun kaasimme ensin kaksi kuusta. Ne piti joka tapauksessa kaataa.

Yläkuvassa näkyvä kukkapenkki on mennyttä. Se jäi osittain uuden pihatien alle ja loput aion hävittää kunhan ehdin. Sinne meni se monen päivän uurastus muutaman vuoden takaa kun rakensin uuden kukkamaan mutta sitä kai puutarhaharrastus on, jatkuvaa kuopimista.

Kun sain työn omalta osaltani valmiiksi, otin kameran ja kävin kuvaamassa omenapuun alla kukkivat kukat. Ne ovat ihan tavallisia kevätkukkia, mutta nimen olen unohtanut. Scilla? Se se taisi olla.

Ihana päivä, ihanat kukat, onnekas minä joka saan asua täällä ja möyriä omassa puutarhassani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti