Paras tapa saada työt tehtyä on tehdä itselleen tehtävälista. Se toimii ainakin minulla.
Tunsin alkuviikosta - taas kerran - orastavaa epätoivoa kun mietin kaikkia tekemättömiä töitä, sellaisia, jotka eivät ole ihan välttämättömiä, mutta jotka kuitenkin olen ajatellut tehdä. Hetken aikaa tuntui, ettei mistään tule enää ikinä mitään, mutta sitten otin kynän ja paperia, istuin alas ja tein listan.
Kas vaan, eihän tämä olekaan mahdotonta, mietin kun katsoin valmista listaa. Toimeen vain!
Yksi listalle päätyneistä töistä on tämä mistä laitoin kuvia: vanhojen mattojen purkaminen uusiokäyttöä varten. Aloitin matosta, joka oli ensimmäinen työ minkä tein monta vuotta sitten, kun aloitin Turun Työväenopiston kolmivuotisen kudontakurssin. Ostin kurssia varten uusia trikookuteita ja laitoin joukkoon vain vähän itse leikkaamiani. Matosta tuli juuri sen näköinen kuin voi olettaa ensimmäisestä matosta tulevan ja siksi en ole enää pitkään aikaan laittanut sitä lattiaan. Materiaali on kuitenkin ihan käyttökelpoista ja niinpä purin maton ja pesin kuteet.
Muuten olen ehtinyt pestä vanhan talon ikkunoita ja verhoja, tehdä vähän ansiotöitä ja myös huvitella. Kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Tapasin taannoin vanhan tallituttavani ja hän kutsui minut ratsastamaan, hänellä kun on omia hevosia. Oli kyllä ihanaa päästä taas satulaan ja ihmeellisesti aina tuntuu, ettei sieltä ole edes ollut kauan pois vaikka edellisestä kerrasta on jo yli puoli vuotta. Kiertelimme ihan rauhallisesti metsässä ja menimme välillä vähän ryteiköistäkin, joten se oli todellista puskaratsastusta se.
Jos olisin nuorempi - hyvin paljon nuorempi - olisin varmasti halunnut hankkia oman hevosen nyt, kun viimein asun paikassa, jossa sellaista voisi pitää. Mitkään taloudelliset perustelut eivät olisi merkinneet mitään sen haavekuvan rinnalla, että voisin jonakin päivänä hoitaa ja ratsastaa omaa hevostani omassa pihassa. Yhä edelleen se ajatus kiehtoo, mutta epäilen, ettei minusta kuitenkaan olisi siihen. Jos en oikein ehdi edes koiran kanssa kunnon lenkille joka päivä, niin kuinka hevosen kanssa mahtaisi käydä?
Mutta olisi se ihanaa... olla jonkun hevosen oma ihminen. Siihen ei koskaan pääse jos käy vain ratsastustunneilla. Hevoset ovat kyllä ihan uskomattoman hienoja eläimiä, parhaita kaikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti