Kuvan muinaishauta on tavallisen koiralenkkini varrella. Haudan takana häämöttää kylä.
Päivä alkoi meillä tänään 5.15, kun koira herätti. Herätyksestä kului vielä monta tuntia ennen kuin päivä valkeni ja jopa aurinko alkoi paistaa. Lähdin Viljan kanssa ulos ja otin kameran mukaan.
Nyt, kun syksy on ollut lämmin, täällä riittää vielä lenkkireittejä. Kaikki tiet ovat kulkukelpoisia toisin kuin sitten jos tulee lunta ja jäätä. Sitten ei enää pääse ilman nastakenkiä minnekään, ei edes postilaatikolle. En kaipaa sitä aikaa yhtään. Kaupungissa on paljon helpompi lenkkeillä kuin maalla. Jos joku elättelee sellaista kuvaa, että kun muuttaa maalle, voi vapaasti samoilla metsissä niin sanonpa vaan, että väärässä on. Totta kai voin jokamiehenoikeudella samoilla metsissä miten paljon haluan, mutta kuinka voisin tehdä sen kun eksyn kohta? Ei tuntemattomaan metsään lähdetä noin vain samoilemaan. Paras vain mennä kiltisti tietä pitkin.
Iltapäivällä ohjelmassa oli juttukeikka Uudessakaupungissa. Valmistauduin huolella, sillä arvelin, että jäähallissa on kylmä. Laitoin siis paljon vaatteita päälle ja olin koko ajan mielessäni menossa jäähalliin vaikka toisaalta tiesin, että olen menossa todistamaan uintikilpailun palkintojenjakoa. Asetelmassa ei mielestäni ollut mitään ristiriitaa ja mikä tärkeintä, löysin oikeaan paikkaan, uimahalliin. Ainakaan en palellut.
Toisinaan ja aika usein tuntuu, ettei minun hommistani tule enää mitään.
Juttukeikan jälkeen kävin Lidlissä. Olin ainoa, jolla oli kaupassa maski. Ihmettelin 27 senttiä maksavia margariinirasioita. Ostin vähän ruokaa. Jonotin kassalle ja seurasin samalla miestä, joka pelasi automaatilla. Näki, että hänellä oli pelivaihde pahasti päällä. Sinne hän jäi vielä sittenkin, kun lähdin parkkipaikalta.
Nyt, kun kello tulee kahdeksan, olisin jo ihan valmis nukkumaan. Tämä on ehdottomasti vuoden raskainta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti