Elokuun lopussa kustantajalta tulee sähköpostia.
HEI! KIRJA ILMESTYY 11.9.!
Viesti on isoilla kirjaimilla kirjoitettu, mikä minusta on luontevaa, kun kyse on näin tärkeästä asiasta. Minun kirjani tulee painosta ja 11.9. joka tähän asti on muistettu päivänä, jolloin kaksoistornit sortuivat, muistetaan tästä lähin siitä, että Tätiratsastajan tarinoita ilmestyi.
Kuvittelee hän, joka ei mistään mitään tiedä.
Sillä tiettyjä asioita jää tapahtumatta:
Kustantaja ei järjestä kirjanjulkaisujuhlia.
Kukaan ei järjestä kirjanjulkaisujuhlia.
Puhelin ei soi eikä sähköposti tukkeudu
sillä
toimittajat Eevasta, Annasta, Me Naisista, Helsingin Sanomista, Hevosurheilusta, Maaseudun Tulevaisuudesta eivätkä edes ET-lehdestä (vaikka vinkkasin hyvissä ajoin) ota yhteyttä ja anele minulta haastattelua,
edes sähköpostilla
jos kirjakiireeni eivät muuhun taivu.
Kirjakiireitä ei ole
ja näin
kirjoittajalle, joka on kirjoittanut kirjan joka juuri julkaistiin, valkenee,
ettei kukaan
missään
saa tietää kirjasta, ellei kirjoittaja itse markkinoi sitä.
Niinpä
kirjoittaja kertoo Facebookissa, Instagramissa ja omassa blogissaan Tätiratsastajan tarinoista
niin usein, että kaverit Facebookissa, Instagramissa ja blogin molemmat lukijat vaihtavat sivua, kun näkevät sanan täti
ja lopulta eräs heistä sanoo,
että luki kirjan nimen väärin ja luuli, että se kertoo
tähtiratsastajista
ja silloin kirjoittaja pelästyy ja häpeää ja päättää vaihtaa kirjan nimen ja piiloutua
paitsi, että
ei tee sitä
sillä
ken leikkiin ryhtyy ja niin pois päin
joten
tässä se taas on, kirjakaupan tiskillä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti